Wanhat Tawarat

Kesäpaikkamme on mieheni peruja. Rakennuksen hirret ovat peräisin toisesta kylästä ja hirsi kerrallaan tänne saareen uitetut. Mieheni isän kuoleman olemme viettäneet täällä kaikki kesämme. Paljon olemme halunneet säilyttää aivan ennallaan, kuten esim. suuren pirtin kalusteineen ja esineineen.

Tuolin takana seinustalla vanha piimäleili, vasemmalla kehto ja edustalla todella vanha tuoli. Tuolilla on ikää EHKÄ parisataa vuotta.

Ja kuka arvaa/tietää, mikä esine tässä kuvassa on?

Kysymyksessä on pettuhuhmare, siis pettuleivän tekoa varten. Huhmaressa pettu (tyypillisesti männynkuorta) jauhettiin sopivan hienoksi jauhojen kanssa jatkettavaksi - jos pussin pohjalta ylipäänsä löytyi jauhon kipenettäkään ...

Pihakaunottaria ja pihapohdintaa

Kivikossani kukkii mm. neidonkurjenpolvi.

Niittylämpäreeltäni löysin tämän. Minusta se on peurankello, mutta jos joku tunnistaa toisin, niin laita kommenttikenttään viestiä! :-)

Myskimalvaa perennapenkissä. Siinä samassa, jossa on mm. punapäivänkakkaraa ja harmaamalvikkia.

Sateen jälkeen pulskaneilikkatuppaat lakoontuivat, mutta kyllä ne siitä taas pystyyn nousevat.

Ja takuuvarma mustikkasato: kesäpaikkamme pihasta löytyy mustikkaa aina ja joka kesä, olipa sato  muualla miten huono tahansa. Marjat ovat suuria ja meheviä.

Ja tässä ensi kesän projektityömaa. Kuva on otettu talon itäpäädystä. Kuvan alareunan polku vie halkovajalle ja huussille ja koivujen takaa kulkee polku kaivolle. Kuvan oikeassa ylälaidassa näkyy alue, joka leikataan ruohonleikkurilla peli- ja leikkialueeksi.

Tämä nurkkaus huussi- ja kaivopolun risteyksessä on ankea. Kuten alemmassa kuvassa näkyy, paikalla on sekalaista kasvustoa. Se on eräänlainen siirtymävyöhyke niitystä metsään, eikä siinä kasva juuri muuta kuin puolukanvarpua ja maitikkaa ja heinää. Tämä alue joutaa siis hyvin muuhun käyttöön, eli MINUN käyttööni, eli MINUN kukkapenkeille! :-D

Alue on loivassa rinteessä (vaikka se ei käy kuvasta ilmi). Siispä mahdollisuuksia on monia muotojen suhteen. Se nyt on kuitenkin varmaa, ettei tähän ruusutarhaa tule, vaan joka laji on oltava jollain tavalla paikkaan sopiva: vanhoja perinneperennoja, sekä jotain metsäpuutarhaan sopivaa. Ja yhtään puuta ei kaadeta, eikä yhdenkään puun tainta, joten ne on huomioitava myös suunnitelmissa.

Lisäksi ajattelin elävöittää aluetta kivi-ilottelulla, eli kuorin muutaman suuren kiven esiin sammalten kätköistä ja loihdin niiden ympärille jotain ... hmm ... aivan kuola valuu ja ideat suorastaan tursuavat!

Villit ja vapaat

Kai kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei niittykukkia voita mikään?

Kesäpaikkamme etupiha on yleensä leikattu ruohonleikkkurilla tasaiseksi lähinnä lasten leikkejä ja pelejä varten. Joitakin kesiä sitten anastin pienen läntin itselleni ja annoin armottoman kiellon taittaa läntiltä ruohonkorttakaan. Elvytin maata, kitkin suurempia rikkoja ja tilasin niittysiementä. Loppukesän niiton ovat lampaat hoitaneet. Kun olemme lähteneet lomien loputtua pois, on portit jätetty auki ja lampaat ovat saaneet tulla vapaasti pihaan rellestämään. Nyt niittypläntilläni kasvaa kissankelloa, päivänkakkaraa, harakankelloa, puna-ailakkia, komeita puna-apiloita, käenkukkaa, pulskaneilikkaa (joka kasvaa täällä luonnonvaraisena) ja mitä vain kuvitella saattaa.

Leikkaamatta ja nyhtämättä ovat jääneet myös pihapiirin ojien ja polkujen pientareet, jotka parhaimpaan aikaan kaunistelevat yhtenä niittykukkamerenä.

Niin kaunista, niin kaunista.

Soutukaverit

Näiden epeleiden kanssa pieni soutumatka mantereen puolelle sujuu lystikkäissä merkeissä. Mökkijärvessämme on piisameita runsaasti, ja erityisen paljon niitä on oman saaremme ympäristössä. Lieköhän siksi, että täällä niitä ei kukaan hätyytä pois katiskoilta? Suloisia eläimiä ja hyödyllisiä! Parturoivat joka kesä rantamme liiasta ruo`osta, joten venepaikka ei pääse metsittymään.

Perennapenkin väriloistoa

Tämä ihanuus koristaa kesäpaikkamme uudistunutta perennapenkkiä.

Muutamana kesänä olen tuhonnut paikalla aiemmin kasvanutta tatarta, rakentanut kivikkoa ja kantanut multaa ja vihdoin tänä kesänä työ palkitaan. Penkki on kaksiosainen. Toinen puoli on kivikkoa, jossa kasvaa mm. tunturipoimulehteä ja muutamia matalia kurjenpolvilajikkeita ja toinen puoli on tavallinen multapenkki, jossa harmaamalvikkia, pisamakelloa, malvaa ja tätä kuvassa näkyvää väriläiskää, eli punapäivänkakkaraa.

Muut kukat ovat vielä nupuillaan, mutta nämä kaksi yksilöä ovat olleet auki jo useita päiviä.

Vaaroilla ja tuntureilla

Näissä karhumaisemissa kuljeskelimme eilen. Suurpetoja ei tullut vastaan, mutta tulipa teeri poikineen, joukko korppeja, sekä harvinaisempi ilmiö: käki lennossa! Tuntureiden juurella kosteikoissa kukkivat ihanat suokasvit ja maariankämmekät suoranaisina peltoina! Ja huipulla oli hiljaista. Niin hiljaista.

Kesäyö

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikkien kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni

minunkin sisällä soi.

Aaro Hellaakoski: Kesäyö

Nyt on vietetty kesää niin urakalla, että bloggaus on jäänyt ja jäänyt. Näillä keleillä ei ehdi sisällä istumaan kun on kiire nauttia joka solulla tästä tähän asti aivan upeasta suvesta!

Saavuimme tänne kesäpaikallemme eilen. Kaupunkiin jäivät paluuta odottelemaan huolella kitketty ja kasteltu palsta, sekä parvekekasvit, joille viime kesän tapaan virittelin vesiämpärit ja Blumat-kastelijat. Karsin ja leikkasin alas reilulla kädellä mm. yrttejä, jotta haihduttaisivat vähemmän ja kasvusto uudistuisi sopivasti loman aikana. Siirsin myös joka ruukun parvekkeen lattialle pahimmalta paahteelta suojaan.

Täällä kesäpaikalla en ole vielä ehtinyt pihahommia edes ajattelemaan, vaan olen nauttinut täysin rinnoin näistä luonnonmukaisista kukka-astelemista.