Real Jardin Botanico, kierros kasvihuoneessa

Kuten joka paikassa, täälläkin kasvihuoneissa viihtyvät kaikkein eksoottisimmat ja ehkäpä myös mielenkiintoisimmat eläjät - paitsi tällainen pohjoismaalainen kylmäverinen turisti, jolle ulkoilman päivälämpötila ja kasvihuoneiden kosteus alkoi käymään liiankin pian voimille. Siksi oli tyydyttävä vain kevyesti silmäilemään tarjontaa, kun fysiikka ei enää lähempiin tarkasteluihin taipunut.

Orkideoita ja kämmeköitä oli runsaasti. Itse en näistä juuri mitään tiedä, joten tarkempaa esittelyä ei nyt ole saatavilla.

 Tätäkään näyttävää ilmestystä on tunnista ja kasvin nimikylttikin jäi minulta havaitsematta.

Egyptiaiheeseen palatakseni - tämä on papyrus. Kokonaan en saanut kuvaan mahtumaan, mutta kaikkihan tietävät, että todella korkea kaislahan se on, ja päässä tuollainen luuta. Todella kaunis ja näyttävä kasvi, mutta turha haaveilla näillä leveysasteilla omaan mökkirantaansa. ;-)

Ja tässä kasvihuoneiden ehdoton kaunotar Hibiscus schizopetalus l. sulkahibiskus eli kuten lajinimikin kertoo, kukinnon terälehdet ovat jakautuneet. Aivan valtavan kaunis kasvi, joka kasvoi kasvihuoneessa suurena puuna. Tämän haluaisin kovasti kotiinin huonekasviksi. Jos pistokkaita on jossain tarjolla, niin täällä olisi onnellinen ottaja maksua vastaan ja kulut toki korvaten!

Sympaattisen näköisiä kaktuksia oli paljon ja useat kukkivat sitruunankeltaisin kukinnoin.

On siinä möllyköillä kokoa.

Real Jardin Botanico, jatkoa.

Sinisarja on ihana kasvi. Meillähän tuo ei ainakaan minun tietojeni mukaan viihdy kuin ruukussa.

 Puutarhassa oli tietysti myös hyötykasvialue. Kuvassa on meillä tuntemattomampi ruotiartisokka l. villiartisokka l. kardoni. Googletin hieman ja  löysin mainintoja, että ruotiartisokka kasvaa nopeammin ja helpommin kuin latva-artisokka ja on ollut erittäin suosittu keskiaikaisessa keittiössä. Kasvista käytetään lehtiruodit esim. höyrytettynä tai wokattuna ja kysymyksessä on monivuotinen kasvi, kun taas latva-artisokkaa viljellään yksivuotisena.

Kukintohan on kuin ohdakkeella ja sukulaiskasvejahan nuo näyttävät olevankin!

Tätä näkymää ihmettelin pitkään. Ja niin palstaviljelijä kuin olenkin, niin sen verran sivistymätön, etten tunnistanut näitä purjon kukinnoiksi! Mahtavia palloja!

Tässä jo aiemmin mainittu latva-artisokka. Herkullisen näköinen.

Acanthus mollis l. kreikanakantti, vaikka kotoisin Italiasta. Exotic Garden myy tämän siemeniä ja mainitsee kasvin harvinaiseksi. Kuva ei nyt tee ollenkaan oikeutta tälle mielestäni erikoiselle ja kauniille kukkijalle, joka mielestäni sopisi ihan mihin vaan ja minkä tahansa kukkien seuraan.

Jatkuu ....

Vihreä Madrid, osa 3: Real Jardin Botanico de Madrid

Kiinnostavin nähtävyys omasta mielestäni oli tietysti Madridin kasvitieteellinen puutarha, Real Jardin Botanico de Madrid. Nähtävää puutarhassa oli niin paljon, ettei yksi iltapäivä riittänyt kaiken mahdollisen ihasteluun ja kauempaa ei kuitenkaan jaksanut seikkailla, sillä päivä oli todella kuuma.

Puutarha sijaitsee aivan taidemuseokolmikon vieressä, joten taiteesta ja puutarhasta voi nauttia vaikka saman iltapäivän aikana.

Tässä granaattiomenapuun kukkanuppuja.

 Daaliaplantaasi. Tässä vain pieni nurkkaus alueesta, jossa riitti daalioiden ystäville ihasteltavaa.

Daalia "Downham Royal".

"Golden Scepter".

Joidenkin kasvien kukinta oli tietysti jo ohitse. Esim. iiriksiä ei ollut juurikaan kukassa ja osa ruusuistakin joko odotteli vuoroaan, tai oli jo karistellut lehtensä. Tämän hienon portin muodostaa Rosa Banksiae.

Tämä istutus viehätti minua kovasti, etenkin se, miten hienosti heinät tulevat esille ruostekukkien luodessa heinätuppaalle hienot kehykset.

Ruostekukka, l. Crocosmia "Lusifer". On se hieno. Ensi keväänä haluan tätä ehdottomasti parvekkeelle.

Jatkuu ....

Vihreä Madrid, osa 2

Aivan kaupungin ytimessä on suuri puisto, Parque del Oeste, joka yhdistyy muihin puistoalueisiin ja yhdessä nämä muodostavat aivan valtavan keitaan, joka jatkuu aivan Madridin lähiöihin saakka. Aivan lähellä Kuninkaanlinnaa sijaitsee eräs mielenkiintoinen nähtävyys: muinaisegyptiläinen Templo De Debod, Debodin temppeli, jonka Espanjan valtio sai kiitoslahjana Egyptiltä v:nna 1968. Tuolloin Assuanin padon rakennustyöt uhkasivat Egyptin kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita, ja kansainvälinen apu oli tarpeen mm. rakennusten siirtämiseksi pois veden alta.

Espanja tarjosi apuaan mm. Abu Simbelin temppelin siirtämiseen ja kiitokseksi tästä saapui Templo De Debod Espanjaan, ja sen sijoituspaikaksi valittiin Madrid.

Temppelin etupuolella on muutamia kiviportteja ja varsinainen temppelirakennus näkyy taustalla. Temppeli on omistettu Isikselle ja Amonille. Seinillä on hieroglyfeja, jotka kertovat uhrausmenoista Isikselle ja Amonille. Ja egyptiläisten taitavaa kädenjälkeä kivitöiden suhteen ei voi kuin suu auki hämmästellä.

Kiinnostuneille tiedoksi, että temppelin lisäksi Parque del Oestessa on muutakin hupaa: puiston toiselta laidalta kulkee Teleférico, eli köysirata, Casa de Campolle, joka on n. kahden hehtaarin suuruinen paikallisten suosima virkistysalue. Casa de Campolta löytyy uimapaikkoja, ravintoloita, eläintarha ja mitä nyt kuvitella saattaa.

Vihreä Madrid

Viime viikko vierähti siis Madridissa. Madrid sijaitsee Kastilian ylängöllä, jossa ilmasto on hyvin kuumaa ja kuivaa. Siksi olin yllättynyt siitä miten vehreä kaupunki vuorten välistä paljastui.

Madrid on ehdottomasti puistojen kaupunki. Aivan keskustassa avautuu joka suuntaan reheviä puistoja ja viheralueita, joissa kasvien ystävälle riittää tutkimista vaikka loppuelämäksi. Puistot ovat turvallisia kulkea aina myöhäiseen yöhön saakka, sillä puistoissa paikallisetkin viettävät aikaansa perheidensä kanssa, paeten kai tukalia keskustahuoneistojaan (päivälämpötila saattaa nousta jopa +40 asteeseen ...). Puistoissa on huolella hoidettuja istutuksia vesiaiheita unohtamatta. Ja tietysti paljon muita virikkeitä: lasten leikkipaikkoja, levähdyspenkkejä, kahviloita ym.

Tämä puu oli kukassa aivan parhaimmillaan. Tunnistaako joku? Kukka muistuttaa hibiscusta.

Kaupungissa pääsee liikkumaan puistoen suojassa miltei mihin tahansa, mikäli tukalaa ilmastoa haluaa vältellä. Tämä puisto johdattaa Madridin huippunähtävyyksien, eli museokolmikko Reina Sofian, Pradon ja Thyssen-Bornemiszan äärelle.

Istutuksia ja astelemia jaksoi ihastella loputtomiin. Nämä kukkaputoukset metallivatitorneissaan olivat upea näky ...

... ja upeita olivat myös luonnon omat sommitelmat teiden ja katujen varsilla, tyhjillä tonteilla ja pientareilla. Tässä silkkiunikko-laventelimeri.

Jatkuu ...

Kärhö kukkii!

Kärhöni oli järjestänyt mukavan yllätyksen reissulta paluun kunniaksi! Tämä on siis tänä keväänä ostamani jalokärhö "Piilu", joka on parvekkeen nurkassa suuressa ruukussa. Kukat ovat suuria, kämmenen kokoisia ja niitä on nuppujen määrästä päätellen tulossa runsaasti.

Tämä kuva on otettu partsiltani pari viikkoa sitten. Kaikki on kasvanut siinä ajassa huimasti. Tuo taustalla roikkuva petunia-amppeli on varsinainen mieliharmini. Onhan se pirteän punainen, mutta en löydä sille mistään sopivaa paikkaa ja niinpä se seilaa siellä sun täällä. Todennäköisesti otan ja kannan sen palstalle samaan penkkiin valkoisten samettikukkien kanssa, ellen muuta keksi.

Toisella seinustalla (joka ei tietystikään näy kuvassa), ovat kärhö ja kelloköynnös omissa ruukuissaan, sekä sinkkiämpäri, jossa kasvaa tuoksuliljoja. Pitää ottaa näistäkin kuva, kunhan vain ehdin.

Myöhästyneet juhannusterveiset Madridista!

Kiitos kaikille kommenteista edellisen postaukseni yhteydessä!

Hieman muuta ajateltavaa sain, kun pääsin mukaan siipeilemään miehen työmatkalle Madridiin. Kuvan muhkeat kaktukset asuvat Madridin kasvitieteellisessä puutarhassa. Siitä enemmän, jahka saan purettua kaikki muistikortin kuvat!

Takaisin blogimaailmaan

Kävipä niin, että jouduimme - tai kotimme joutui - murtovarkaiden uhriksi.
Perinteinen kuvio: keskellä kaunista kesäiltapäivää, kun olimme töissä ja kun muut talon ihmiset olivat kuka missäkin omissa puuhissaan. Sorkkaraudalla karmit irti ja sisään ja kaikki oli käynyt nopeasti.

Kun palasimme töistä ja hakemasta pienintä päiväkodista, oli kotiovellamme vastassa puoli taloa ja huoltomiehet, jotka olivat jo soittaneet poliisit ja kertoivat mitä oli tapahtunut. Naapurimme oli jossain vaiheessa huomannut, että meillä on ovet ulos asti auki ja säikähtänyt.

Emme päässeet kotiimme kuin vasta iltapuolella, koska poliisin tekninen tutkija teki työtään.

Pääsin eroon mm. tietokoneestani - ja valtaisasta kuva-arkistostani. Myös kuvien varmuuskopioista, sillä varas vei kaiken mitä tietokoneen ympärillä oli. :-(

Me luulimme asuvamme lintukodossa, jossa tällaista ei tapahdu: ihanan rauhallinen, hyvin hoidettu taloyhtiö ja kivassa, rauhallisessa ympäristössä.

Tämän kaiken pettymyksen ja kauhun sietämiseen menee kyllä reilusti aikaa.

Parvekekuulumisia

Salaattilaari on jo ylitsepursuava. Tässä kasvaa luomurukolaa, bataviansalaattia ja aasialaisia lehtivihanneksia, mm. mitsunaa. Salaattien väleihin tuuppasin istukassipuleita ihan vaan sipulinvarsia tuottamaan. Syötävää riittää joka päivälle jo yllin kyllin ja amppelitomaattikin kypsyttelee kourallisen päivässä syötäväksi. Salaattilootaa kaunistavat orvokit ja jossain tuolla keskellä on muutama samettikukkakin kasvamassa.

 Kärhön juurelle istuttamani pikkutalvio avasi tänään ensimmäisen kukkansa.

Ja itse kärhössä on jo paljon nuppuja, vaikka se on muuten vielä tuollainen rimpula. Kaksi pitkää versoa, eikä paljon muuta.

Palstalla kävin taas tänään apuvoimien kanssa ja perunat, kurpitsat ja kurkut saatiin maahan. Kaikki on kasvanut hyvin ja edelleenkään kaalikasveissa EI ole YHTÄÄN kirpan reikää! Kirpat eivät kuitenkaan ole kadonneet, sillä muutaman tylsämielisen näköisen juovapersauksen näin tähyilemässä harson päällä, mutta harson alle eivät olleet punkeneet. Ei näin hyvää tuuria voi ihmisellä olla!?

Harson alla oli myös paljon meheviä, lehteviä, rapeita ja rapsakoita rikkaruohoja, joten laitoin harson äkkiä takaisin kiinni ja poissa silmistä - poissa mielestä. Tänään oli liian tukalaa ryhtyä kitkentäpuuhiin.

Työväen kukkia, perinneperennoja ja puutarhajuhlaa!

Työväenasuntomuseon historiallinen kukkapenkki luo vanhanajan puutarhatunnelmaa nykyajan keskelle. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Juho Nurmi.

Ensi perjantaina on tarjolla mukavan kuuloinen tapahtuma Helsingin Työväenasuntomuseolla! Etenkin vanhojen perennojen ystävien kannattaa suunnata paikan päälle ihastelemaan! Ja ellet pääse paikalle, oheisesta tiedotteesta saat mielenkiintoista tietoa vaikka myöhempää vierailua silmälläpitäen.

Työväen kukkia museon puutalopihalla


Helsingin kaupunginmuseon Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4, täydentyy työläispihojen perinteisiä koristekasveja esittelevällä kukkapenkillä. Kaupunginmuseon, Rakennusviraston ja Staran toteuttaman penkin kolmisenkymmentä vanhanajan perennaa tarjoavat kukkaloistoa koko kesäksi. Historiallisen kukkapenkin ”avajaisia” vietetään perjantaina 10.6.2011 klo 14–18 puutarhajuhlassa, jossa voi tutustua puutarhahistoriaan ja ostaa perinnekasvien taimia ja siemeniä. Tapahtumaan on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina.

Helsingin työläiskortteleissa Pitkänsillan takana pihat olivat puutalojen aikaan ahtaita. Parikerroksiset talot ympäröivät karua ja kivistä pihamaata, ja joka puolella nousi portaita ja aukesi ovia. Pihan perällä oli puuliiteri, pesutupa, käymälä sekä joukko vajoja. Vähät istutukset olivat vaatimattomia. Vain parhailla työläispihoilla, kuten Ruoholahden villoissa, perheet saivat oman viljelypalstan.

Työväenasuntomuseon pihapiiri Kirstinkujalla on Helsingin harvoja säilyneitä puutalopihoja. Tämä vanhojen kunnallisten työväenasuntojen piha on tavallista avarampi ja siistimpi, koska arkkitehti sijoitti halkoliiterit ja käymälät kellareihin. Piha sai hiekkapinnan jo 1910-luvulla ja sinne istutettiin koivuja. Kun rapistuneet puutalot korjattiin 1987–89, pihaa kaunistettiin uusin nurmikoin, hiekoituksin ja aidoin.

Kukkivaa historiaa

Työväenasuntomuseon kukkapenkki esittelee kolmisenkymmentä vanhoille työläispihoille tyypillistä perennalajia. Työläisille hyötykasvit olivat tärkeimpiä, eikä kukille voitu suoda paljon aikaa, tilaa saati rahaa. Siksi työväen koristekasvit olivat kestäviä, vähään tyytyviä ja helppoja lisätä. Yksi yleisimmistä lajeista, suopayrtti, kasvoi usein ovenpielessä, jotta kukkien saippuainen tuoksu raikastaisi huoneilmaa.

Useat työläispihojen kasvit olivat ikivanhoja, jo 1600–1700-luvulla Suomeen tulleita kuten varjolilja, rusopäivänlilja, lehtoakileija sekä nyttemmin lähes unohtuneet harmaamalvikki ja vuohenkello. Myös uudemmat muotikasvit ehtivät pian työväen tarhoihin kuten 1800-luvun suosikit saksankurjenmiekat, pionit ja särkynytsydän sekä 1900-luvun alun uutuudet asterit, kanadanpiisku ja kultapallo.

Museopenkki tarjoaa silmänilon lisäksi tietoa Suomen kukkivasta kulttuuriperinnöstä. Toivon mukaan se myös innostaa vaalimaan täkäläisiin oloihin ja maisemaan sopeutuneita maatiaiskasveja.

Tietoa ja tunnelmaa puutarhajuhlassa

Kukkapenkin avajaisjuhlassa voi tutustua perinneperennojen lisäksi Työväenasuntomuseon yhdeksään pieneen hellahuonekotiin. Pihalla Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry myyvät taimia ja siemeniä. Alppila-Seura pitää pientä puhvettia ja musiikki luo kesäistä tunnelmaa.

Museon intiimissä hellahuoneauditoriossa kuullaan neljä tietoiskuluentoa puutarhahistoriasta. Klo 14.30 Pertti Pyhtilä Maatiainen ry:stä kertoo, mitä ovat maatiaiskasvit ja miksi niitä kannattaa suosia puutarhassa. Klo 15.15 intendentti Mikko Piirainen Helsingin yliopiston Kasvimuseosta esitelmöi koristekasvien saapumisesta Suomeen. Klo 16.00 suunnitteluasiantuntija Satu Tegel Rakennusvirastosta tutustuttaa Helsingin puistojen ja pihojen historiallisiin puu- ja pensaslajeihin. Klo 16.45 Peter Hiltunen Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksestä esittelee Siirtolapuutarhamuseon ja sen istutukset.

Lopuksi puukävelylle Lenininpuistoon

Puutarhajuhlan päätyttyä Työväenasuntomuseon pihalta lähdetään klo 18 parituntiselle puukävelylle naapurissa sijaitsevaan, tänä vuonna 50 vuotta täyttävään Lenininpuistoon. Alun perin puutarhanäyttelyalueeksi rakennettu puisto nimettiin vuonna 1970 V. I. Leninin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi. Monille tuntemattomassa puistossa on lukuisia harvinaisia puulajeja.

Lisätietoja antaa tutkija Jere Jäppinen, puh. (09) 3103 6505 tai jere.jappinen@hel.fi.

Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4, puh. (09) 3107 1548. Auki 4.5.–25.9. ke–su klo 11–17. Vapaa pääsy.

Uusi tuulia

Pitää mainita, että sain mieluisan tiedon: nyt tuli tauko 15 vuoden työputkeen media-alan hommissa ja syksyllä aloitan opinnot ent. Tuorlassa, nyk. Livian maaseutuoppilaitoksessa. Ryhdyn opiskelemaan luonto- ja ympäristöalaa: perinnemaisemien kunnostusta, luonnontuotteiden jatkojalostusta, hyvinvoinnin tuottamista luonnotuotteiden ja eläinten avulla ja mitä lie kaikkea mukavaa! :-) Tämän opintovapaan otan enemmän kuin innolla vastaan!