Todistusaineistoa!

Hah! Latailin kamerasta kuvia ja selatessani niitä sain huomata, että olen vahingossa onnistunut tallentamaan punkkiarmeijan kuvaan. Kuvaushetkellä en hyväkkäitä paljain silmin erottanut, mutta kun suurensin kuvaa, tulivat esille ja tässä nyt todistusaineistoa (klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi)!

Tuossa vaiheessa eivät olleet vielä ehtineet kehräämään seittejään ja harsojaan. Lievästi ottaa nuppiin etten aiemmin ehtinyt yhdyskuntaa tuhoamaan ja nyt ruusu on silvottu jo tuhannen päreiksi.

En myöskään älynnyt ottaa kuvaa punkin kehräämästä seitistä, mutta siitä ei voi erehtyä (vinkiksi, jos joku toinenkin painii saman ongelman kanssa). Seitti muistuttaa hämähäkinseittiä ja se oli ainakin minun ruusussani kehrätty oksanhankoihin.

Joukkotuho

Äitienpäiväruusuni - tuo aivan kohta kukkaan puhkeava lempilapseni - veti eilen niskansa kyyryyn ja tipautti osan lehdistään. Kaikki tapahtui yhdessä päivässä.

Ensimmäisellä silmäyksellä ihmettelin tapahtunutta, mutta jo toisella silmäyksellä tajusin salamannopeasti, että VIHANNESPUNKIT, nuo pienet perkeleet ja paholaisen lähettiläät olivat mässänneet joukolla ruusuni kurkkuihinsa!!! Seittimuodostelmaa oli kehrätty sinne ja tänne ja jälkikasvua oli tehtailtu armeijoittain lehtihankoihin!

Kuinka ollakaan, Ruusu nuokkui ikkunalaudalla chilin- ja paprikantaimien päällä ja jonossa ensimmäinen chilintaimi oli miehitetty jo.

Nyt on meneillään armoton taistelu punkkeja vastaan enkä ole ollenkaan varma, että selviän tästä voittajana. Raportoin lähipäivinä lisää kuulumisia taistelukentältä. Nyt on otettava selvää kaikista mahdollisista ja mahdottomista torjuntamenetelmistä.

Ikkunalaudan kuulumisia

Posliinikukkani Hoya Bella on ryhtynyt lepokauden jälkeen vääntämään nuppuja. Ostin tämän viime syksynä ja se ehti kukkimaan muutamin kukinnoin ennen lepokauden alkua. nyt kasvattaa uutta versoa ja kukkatertun alkuja on näkyvissä paljon. Aloitin kevyen lannoittamisen, saa nähdä onko hyväksi vai haitaksi.

Alla olevassa kuvassa ei ole jättiläislintu, vaan jo aikaisin tammikuussa kylvämäni kalebassi, joka kehittää vasta nyt toista lehtipariaan. Ikkunalauta on viileä paikka, joten se on kaiketi syynä sille, ettei kurpitsa ole tämän suuremmaksi päässyt. Mutta hengissä on ja tanakka.

Ja tässä kuvassa kellarissa talvehtinut äitienpäiväruusu, jolla on jo piiiitkät versot ja uutta lehteä puhkeaa joka päivä. Versoista pisin, yli 20 senttinen, oli kehittynyt jo kellarissa. Jossain vaiheessa tuota versoa on typistettävä, sillä puskasta tulee muuten toispuoleinen. Mutta kasvakoot nyt toistaiseksi tuossa.

Ikkunalaudalla

Miltä näyttää amarylliksen sisällä?
Tämä suostui avaamaan nuppunsa vasta nyt, kun edellinen kukki jo hieman ennen joulua. Teen kokeilun ja yritän kukittaa nämä sipulit toistamiseen. Ties vaikka onnistuisin, vaikka puuha on ilmeisen vaativaa.

Kellarissakin käväisin ja kaivoin esiin taas uuden korin, jossa muscareita ja keltaisia krookuksia.

Yksi krookus oli jo ryhtynyt kukkimaan kellarin uumenissa ja kun toin korin sisälle, krookus sai ilmeisesti jonkinlaisen lämpöshokin, koskapa se räväytti itsensä aivan appoisen auki. Illan kuluessa se kuitenkin painui taas suppuun.

Huoneenlämpöön ikkunalaudalle toin myös äitienpäiväruusun. Hengissä on sekin, sillä kovasti näyttää olevan jo uutta versonalkua rungossa. Ensi hätään kastelin ruusun ja nyt pohdin, pitäisikö sille vaihtaa suurempi ruukku. Hieman pintamultaa kaavin pois ja lisäsin uutta tilalle. Lannoitus pitäisi varmaankin aloittaa varovasti ja pikkuhiljaa.

Vuoden 2009 tilipäätös

Voisin vetäistä tähän viime kasvukauden tilinpäätöksen. Mitä sain aikaiseksi ja mitä opin?

Taloyhtiössämme oli julkisivuremontti, joten saimme parvekkeen käyttöömme vasta kun kevät oli jo pitkällä. Koska valmistumisaikataulu oli epävarma, jätin viime keväältä esikasvatukset tekemättä ja ostin taimet valmiina.

Noh, kylvin toki retiisiä ja salaattia, jotka onnistuivatkin mukavasti. Retiisi tosin oli syömäkokoista vasta elokuun loppupuolella. Hieman aikaisempi kylvö olisi auttanut tilannetta.

Onnistuin saamaan kurkustanikin pientä satoa: yllättäen lomiemme aikana henkiinjäänyt kurkuntaimi tuotti kaksi erittäin hyvänmakuista kurkkua. Tästä opin sen, että kurkkua kannattaa viljellä tänäkin vuonna!

Kukat viihtyivät hyvin. Zinniat kukkivat vielä lokakuun alussa, muratti viihtyi istutuksissa hyvin ja iloinen yllätys oli myös sinisievikki, joka jaksoi kukkia koko loppukesän.

Äitienpäiväruusu teki ensimmäisen leikkauksen jälkeen vielä toiset, entistäkin komeammat kukat, ja ruusu onkin nyt talvehtimassa kylmäkellarissamme. Kävin moikkaamassa ruusua viikko sitten, ja hengissä siellä oltiin: oli pukannut yhden muutaman sentin mittaisen, valkoisen versonkin, joten näköjään tietää siellä pimeässäkin, että kevät on koittamassa. Ruusun kanssa helmikuun alkupuolella sisälle ikkunalaudalle valoa saamaan.

Ja mikä ei onnistunut? Koristeheinät kuolivat pystyyn, enkä tiedä, missä vika. Mielestäni olosuhteet olivat kuten pitkin, mutta henki lähti heiniltä.

Tulevan kevään projektina on saada parvekkeelle riittävä kalustus ja mm. tukikehikot köynnöstäville kasveille. Näitä en viime kesänä ehtinyt miettiä enää ollenkaan. Muovituoleista hankkiudun eroon ja tilalle toivon löytäväni hieman tyylikkäämmän, mutta mieluusti myös mukavan löhötuolin.

Somert syyhyvät jo kovasti esikasvatuspuuhiin, mutta pakko on ihmisen mielensä malttaa. Mietityttää jos tässä vaiheessa tilanpuute täällä sisällä. Ikkunalauta on toistaiseksi vain olohuoneessa, joten pakko on hommata laudat myös makuuhuoneisiin. Onneksi useat tilaamani siemenet voi kylvää suoraan ruukkuun jahka kelit ovat suotuisat.

Äitienpäiväruusu

Yhtenäkään aikaisempana vuonna en ole onnistunut pitämään äitienpäiväruusua hengissä kukinnan jälkeen. Tänä vuonna se näyttää vihdoin onnistuneen.

Aluksi ruusu oli n. viikon verran istutusruukussaan olohuoneessa, jonka jälkeen siirsin sen suurempaan n. 1,5 litran vetoiseen lasitettuun ruukkuun uusine multineen. Kastelin hyvin ja peittelin niinä öinä kun oli luvassa viileämpää. Kasteluveteen olen lisännyt lannoitetta. Lisäksi olen leikannut jokaisen kuihtuneen kukan pois seuraavien lehtiparien alapuolelta.

Ja katso - ihme on tapahtunut! Tänään huomasin ruusun pukkaavan uutta ihanan tuoretta versoa vinhaa vauhtia!

Täyttymys olisi, jos onnistuisin vieläpä talvettamaan sen.