Joulun odotusta. Puhukoot kuvat puolestaan :-)

Joulupukin odotusta!

Takuuvarma keino taatusti mieluisiin joululahjoihin on hankkia ne itse.

Pitkään olen pohtinut huonekasvieni sijoittelua ja sitä millä ikkunalaudan sisäpuutarhaan saisi hieman ryhtiä ja lisäkauneutta. Elsan lempituolista ne löytyivät:

Tätä hurmaavaa vedenturkoosia amppelia tilasin kaksi kappaletta. Talven saavat viettää olohuoneen ikkunan edustalla tai kenties työhuoneessa, mutta kesän parvekkeella. Paitsi että nämä ovat niin ihania, että keittiöönkin sopisivat. Ja toisaalta kun  katsoo tuosta kuvasta miten edukseen nämä ovat vanhaa hirsiseinää vasten, niin kesäasunnollekin näitä olis kiva ... Paitsi että tulin luvanneeksi, että tilaa kuormalavoittain mitään. ;-)

Ja nämä metalliset (pituus 50 cm, huom!) tukikepit saavat tukea tämän joulun amaryllikseni ja kesällä nekin työllistyvät parvekkeella. Nyt mainostan: tämä RAUTAKEPPI (= ikuinen) maksaa ainostaan KAKSI euroa.
Näitä olen nimenomaan kaivannut, sillä varsien venyessä pituutta olen tukenut huojuvia amarylliksiä hätäpäissäni kaikella mahdollisella kättä pidemmällä alkaen vappuviuhkan kepistä päätyen grillitikkuihin. Öh ...

Ja vielä kasa näitä. Sinkittyjä taimikylttejä. Siis ikuisia nekin. Hyvästi ja näkemiin kaikenmaailman vettyvät lappuset ja muoviset hökötykset. Näitä en raaski viedä palstalle toisten pöllittäväksi, vaan käytän täällä kotona sisällä ja parvekkeella. Näihin on kätevä merkitä esim. uuden ruukkukasvitulokkaan laji ja lajike jahka sen oppii ulkoa. Ja tällaiset yksinkertaisen kauniit kyltit tuovat ruukkukasvin purkkiin eloa, tyylikkyyttä ja ryhtiä.

Ja sitten huonekasveihin. Minähän kesällä lähes tapoin ne.
Huolehdin matkalle lähtiessä parvekekasvien kastelusta niin, että unohdin osan huonekasveista ja oli aivan millistä kiinni, ettei esim. rakas <3 ja kovasti kukkinut Hoya bellani päässyt hengestään lopullisesti. Kuvittelin sen jo kuolleen, mutta ennen mäkeen nakkaamista tein vielä ruumiinavauksen ja totesin, että jotain elävää taitaa vielä olla. Upotuskastoin Hoyan ja leikkasin kuolleet versontyngät pois ja laitoin takaisin olohuoneen ikkunalle roikkumaan. Tänään huomasin hänessä uutta elämää: pienen pienet vihreät versot pilkistävät vanhoista oksantyngistä! Kukkia on varmaankin turha seuraavan vuoden aikana odotella, mutta pääasia on, että henkiin jäi.

Ja uusin hankintani on tämä: maaorkidea Ludisia discolor (kuva sivustolta: http://www.repotme.com/orchid-repotting/). Ihastuin tämän kasvin herkkään kauneuteen (kuva ei aivan ole edukseen) ja myyjän mukaan maaorkideat ovat helppohoitoisiakin: kunhan joskus muistaa kastella ja niin hyvä tulee.

Marraskuu

Tällaiselta maailma näytti viime pyhänseutuna Kurjenrahkan retkeilyalueella. Pakkohan se on uskoa, että talvi sieltä tulee.

Odottelen yhä edelleen inspiraatiota, jotta saisin koristeltua parvekkeen talvikuntoon ja joulua varten. Suurimmat siivoukset on tehty, mutta stailauspuoli odottaa vielä.

Talven tullessa

Nyt on palstat, parvekkeet ja purkit laitettu talvelle.
Perunasato korjattu (pari täyttä ämpärillistä ja mahtavan hyviä!), porkkanat ja viimeiset pakkasia uhmanneet kukat kerätty talteen. Parveke odottaa vielä siivousta ja talviasuaan: lyhtyjä ja havuja. Jospa viikonloppuna iskisi inspiraatio siihen puuhaan.

Tässä vielä kuvamuisto loppusyksystä: viimeinen kelloköynnöksen kukka ennen ensimmäisiä yöpakkasia!

Pitkästä aikaa - kauden satoa!

No niin. En sentään ole blogiani unohtanut, mutta työt ja oman kodin remppa imuroi kaiken liikenevän ajan tuntemattomaan mustaan aukkoon ja päivät vain silmissä vilisevät.

Palstalla ja parvekkeella ei vielä ole siirrytty lepotilaan. Viimeksi tänään aamulla keräilin parvekkeelta leivän päälle lomien jälkeen elokuun alussa kylvämäni jääsalaatin lehdet. Kukassa edelleen ovat kerrotut petuniat sekä krassit ja suurin osa yrteistäkin vehreinä ja pystypäisinä. Palstalla loput perunat odottavat korjuuta, mutta joutuvat kyllä odottelemaan jahka tämä kaatosadekausi on mennyt ohitse.

Palstani kaunottaria auringonkukkaa ja aurankukkaa.

Tämä keltainen aurinkopallo oli suuri ilonaihe! Se päätyi kurpitsachutneyksi, joka oli niin maittavaa, että jäljellä ei taida enää olla kuin yksi pieni purkki.

Ja tässä parvekkeen antimia. Nämä paprikat onnistuivat hyvin, samoin chilit, joita olen kerännyt jo useita kourallisia kuivumaan. Näitä myös ensi vuonna, sillä ovat kohtuullisen helppoja kasvatettavia ja antoivat ihan mukavan kokoisen sadon.

Omia kirsikkatomaatteja meillä syödään vieläkin. Päivittäin saa parvekkeelta kerätä kourallisen makeita pikkutomaatteja. Raakoja terttuja on vielä puskat pullollaan. Pitäisi ilmeisesti kerätä ne pois ja kypsytellä sisätiloissa.