Kotona jälleen: iloinen perhetapahtuma!

Sinne jäi Pate, teerirouva, piisamipariskunta, porotokka ja tappelevat tikat mökkisaarelle odottamaan paluutamme juhannuksen korvilla. Mahtavan hienot ilmat täällä etelässä ja pihakoivut työntävät jo hiirenkorvaa!

Erityisen riemuissani olin siitä, että poissaolessamme meille oli ilmestynyt pikkuvauvoja:

Soilikin lisääminen onnistui ja äiti-soilikki oli tekaissut juurelleen tällaisen pikkuisen! Olen niin iloinen siitä, että tämä lehtilisäys onnistui aivan täydellisesti. Seuraavaksi pitää tutkia missä vaiheessa pikkuisen voi siirtää omaan ruukkuunsa kasvamaan. Ja toki pitää odotella, josko niitä tulisi vielä lisääkin.

Tuoksulilja-leinikki-harlekiinikukkaruukun siirsin lähtiessämme parvekkeelle harson alle. Hyvin oli sielläkin pärjäilty.

Ja muutkin taimet voivat hyvin. Tässä valkoista isosamettikukkaa turvepelleteissään. Samettikukat lähtevät aikanaan palstalle rivivälejä koristamaan.

Pate Peltomyyrä

Tapasin Paten heti ensimmäisenä mökkipäivänä. Ihmettelin kuistin viereisen polun reunaan ilmestyneitä ruohomakkaroita, jotka tarkemmissa tutkimuksissa osoittautuivat lumen alta pajastuneiksi juoksukäytäviksi, jotka Pate Peltomyyrä oli talven mittaan vuorannut ruokailusta ylijääneellä heinäsilpulla. Pian ilmestyi Patekin esiin. Paten pesä on kuistin ja kukkapenkin vieressä olevassa suuressa katajapehkossa, jonka keskellä on vanha jättimäisen ja jo vuosia sitten kaadetun haavan kanto.

Pate operoi aamusta iltaan kuistin vieressä ja kukkapenkissäni. Kun istun kuistilla ja odotan ihan hiljaa, alkaa heinämakkara värisemään, ja kohta esiin tulee Pate, joka vilahtaa polun poikki ja tulee kuistin kaiteen viereen kukkapenkkiini istuskelemaan ja syömään. Aikansa ruokailtuaan Pate ottaa mukaansa jotain ja vie sen pesäänsä.

Pate kiipeilee katajapensaassa, joka on vielä laossa talven jäljiltä. Tänään tapahtui kauheita kun Pate kiikkui maahan taipuneessa katajanoksassa, mutta yks kaks kataja pääsikin pinteestään, nousi pystyyn ja Pate singahti ilmalennon maahan! Eipä tuo seikkailu Patea säikäyttänyt, kohta taas touhuttiin kuten ennenkin.

Pate on näinä päivinä tottunut minuun jo sen verran, että istumme pihalla rinnakkain pitkiä tovia: minä kuistilla ja Pate siinä heti vieressä kukkapenkin kivellä. Jos menen sisälle, Pate ei ole moksiskaan, mutta jos nousen ja lähden kulkemaan kuistin portaita alas, livahtaa Pate pesäänsä tai mökin kivijalkaan. Eihän näin lyhyessä ajassa vakavampia suhteita tietenkään luoda!

Tänään tarjoilin Patelle kaupasta ostettua salaattisekoitusta, jossa oli mm. pinaattia ja rucolaa. Pinaatin oli Pate vienyt mennessään, mutta rucola ei ollut maalaismyyrälle kelvannut. Mitä lie etelän hetelmiä ... niitä ilman on näissä selkosissa ennenkin pärjätty ja pärjätään nytkin, taitaa Pate tuumia.

Ja vaikka tiedänkin, että ystävyys Paten kanssa saattaa maksaa kukkapenkkini perennanjuurakot, niin on tämä kaveruus kuitenkin sen arvoista. Mitä sitä ei kaverinsa puolesta tekisi?

Aamulla nousen jälleen kuistille kahville ja siinä me taas istumme pohjoisen kevättä ihastellen - minä ja Pate.

Hyvää kiirastorstain iltapäivää!

Möh-möh! Kesämökkimme sijaitsee poronhoitoalueen eteläosissa. Tokat liikkuvat hangen ja jään aikaan myös pihapiirissämme, mutta eivät onneksi viihdy kauaa, sillä saaresta on päästävä pois, ennen jäiden lähtöä. Mantereen puolella pienellä hillasuollani porot tekevät usein seuraa ja kerääntyvät rinkiin ihmettelemään omituista akkaa reppunsa ja kiulujensa kanssa.

Meillä on pitkä ajomatka kesäasunnolle, joten kesäisin vietämme täällä aikaamme viikkotolkulla. Toki käydään myös hiihtolomalla ja keväisin aina kurkien saapumisen aikaan. Tänä vuonna luonto oli järjestänyt paljon puuhaa: takametsässä pohjoisen puolella pääsee vielä hiihtämään järven yli tulimme suksilla. Talon etelärinne on kuitenkin jo aivan sula ja pihaakin pääsi pikkuisen ruopimaan.

Kuvassa on puolivalmisteinen perennapenkkini, joka koostuu sekä kivikosta että tavallisesta multapenkistä. Kivikossa kasvaa sellaisia lajeja, jotka viihtyvät näillä seuduin luonnossa muutenkin; tunturikohokkia, tunturipoimulehteä, matalaa kurjenpolvea ym. Multapenkissä on wanhan ajan perennoja; harmaamalvikkia, myskimalvaa ja maanpeittokasvina ahomansikkaa, joka tekee runsaasti hyvänmakuisia marjoja. Piristyksenä on lisäksi punapäivänkakkaraa. Tätä penkkiä on ensi kesänä tarkoitus laajentaa.

Viime kesänä jaoin taantuneen raparperikasvuston ja siirsin senkin talon eteläseinustalle. Sieltä sitä jo kurkistellaan!

Aamulla heräsin melkoiseen nakutukseen. Tikka kavereineen tekee selvää pihapiirin haavoista. Kun kävelin herättyäni huussille päin, hyppäsi teerikoppelo polulta sivuun ja pulputti kiukkuisesti. Ja kun tulin takaisin ja istuin hetkeksi kuistille, hyppivät myyrät pihakatajan alla niin että ropina kävi.

Tämä kelo sijaitsee rannassamme ja saaren fauna on rakentanut siitä vuosien saatossa kerrostalon. Olen bongannut kelosta ainakin tikan, paljon pikkulintuja, oravan ja milloin mitäkin porukkaa.

Ja tässä kuva talon pohjoispuolelta. Vanhan rakennuksen kivijalka/kellari, joka minulla olisi tarkoitus kaivaa esiin ja rakennella siihen jonkinlaista salaista puutarhaa.

Nyt puusavottaan ja saunaa lämmittämään ...

Palmusunnuntain iltoja!

Aivan upeita ilmoja on pidellyt. Tänään bongasin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehtiä on tienpientareet keltaisenaan.

Taimet kasvavat tasaisesti. Tuoksulilja-leinikkiruukun jätän ensi yöksi parvekkeelle harson alle. Pakkasta ei ole luvassa ja lasit ovat kiinni, joten varmasti pärjäävät siellä.

Huomenna on luvassa koulintasulkeisia, sillä suurin osa taimista pitää saada suurempiin ruukkuihin ennen pääsiäisreissua. Kastelusysteemi on hankala virittää pieniin turveruukkuihin, joten tilaa pitää taimille järjestää. Jahka reissulta palaan, saa koko kasvusto muuttaa parvekkeelle ulkoruokintaan kertaheitolla. Viime vuonnakin pärjäsivät siellä loistavasti huhtikuun lopulta saakka , joten saavat luvan pärjätä nytkin.

Hyvää vaalipäivänillanjatkoa kaikille!

Kevättä purkeissa

Taimet pääsivät taimihyllyyn olohuoneen ikkunan eteen. Etualalla kuvassa ovat äitini kukkapenkkiin myöhemmin keväällä matkaavat taimet, salviaa ja päivänhattua. Taustalla epäterävänä huojuu gloksinia, joka on tehnyt ensimmäiset pienet kukkanuppunsa.

Ruukussakin on jo elämää. Pari viikkoa takaperin istutin tähän isompaan ruukkuun jaloleinikkiä, harlekiinikukkaa ja tuoksuliljaa. Leinikki on ainakin noussut ja sijainnista päätellen myös tuoksulilja.

Vaaleat sipulit ovat harlekiinikukkia ja keskimmäiset tuoksuliljoja. Näiden päälle tuli multaa ja sitten toiseen kerrokseen leinikkiä. Olen pitänyt ruukkua viileän ikkunan ääressä, mutta nyt oli pakko siirtää ne hieman lämpimpään. Toivottavasti pääsevät pian parvekkeelle.

Löysin paikallisesta halpiskaupasta tällaiset pienet ruukkupuutarhurin työkalut! Aivan mainiot. Mittaa näillä on vajaa 30 cm, joten sopivat hyvin kaikenlaisten ruukkujen ja istutuslaatikoiden haraamiseen ja taimien istutukseen ja koulintaan.

Sannane kyseli kommenteissa lippiasta! Tässä netistä etsittyä tietoa:
"Lippia (Lippia citriodora/Aloysia triphylla) on sitruunanmakuinen yrtti, jota kutsutaan toisinaan myös sitruunaverbenaksi. Puuvartinen ja isokokoinen laji ei talvehdi meillä. Lippia sopii teeyrtiksi ja kalaruokiin, sillä sen lehtien sitruuna-aromi on erittäin voimakas. Yrtti kestää hyvin keittämistä ja kuivaamista. Lippia on erinomainen jäätee- ja teeyrtti." http://www.juholanpuutarha.fi/media/kotipuutarha_2004.html

Ja kuten aiemmassa postauksessani totesinkin, ainakin to minun lippiaversioni on hyvin makea ja sokerinen. Uskon, että sopisi hyvin mausteeksi kaiken muun lisäksi esim. hedelmäsalaatteihin, marjoille jne.

LISÄYS:
Hmm .... löysin kuvan sitruunaverbenasta l. lippiasta http://www.staffas.fi/kryddvaxter_maustekasvit.htm
Näyttää täysin erilaiselta kuin omani tai tuo, joka minulle lippiana myytiin. Oman taimeni maku ja tuoksu vastaa kuvausta, mutta lehdet eivät. Sitruunaverbenalla on pitkänomaiset lehdet, tällä pyöreähköt ... Täytyy tutkia tarkemmin.

LISÄYS 2:
En omistakaan lippiaa. Olen siitä nyt täysin varma. Voisi olla pikemminkin sitruunamelissa, mutta maku on todella voimakkaan makea.

Olisi kiva tietää mitä olen mahtanut syödä???
Myyjä nimenomaan myi tuota kasvia LIPPIANA. Purkkien vieressä oli vielä pieni kyltti, jossa näitä samoja taimia lippiana mainostettiin.

LISÄYS 3:
Nyt löytyi. Lippiani on Lippia "Colada", täällä kuva: http://www.flickr.com/photos/48708405@N04/4656664704/

Sitä myytiinkin nimellä "limonadiyrtti".

Valitettavasti kovin vähän löytyy tietoa tuosta yrtistä. Sitruunaverbenan sukulainen kuitenkin (ilmeisesti).
Joissakin lähteissä sanotaan, että lippiaa kutsutaan toisinaan myös sitruunaverbenaksi. Pitää nyt ottaa oikein kirja kouraan ja perehtyä tähän probleemaan.

LISÄYS 4:
Yrttini on tämä: http://www.tuomiojantarha.fi/Lippia-Citriodora-LIPPIA
Harmillisen vähän siitä löytyy tietoa muualta.


* * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.