Tätiratsastusta

Aloitin syksyllä uuden harrastuksen - ratsastuksen.

Kimmokkeena toimivat tyttären ratsastustunnit ja muutamat vuosien varrella tehdyt issikkavaellukset. Viime kesänä kävimme tytön kanssa mökkipaikkakuntamme tallilla issikkamaastossa ja siitä se ajatus sitten lähti. Kun joka tapauksessa roudaan lasta talleille ja hevosista pidän, niin kai sitä voisi oikeille tunneillekin mennä.

Ja kuin tilauksesta tutulla tallilla alkoikin elokuussa aikuisten alkeispienryhmä. Näin viiden tunnin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin suositella hevostelua myös varttuneemmille aloittelijoille! Itsekin olen jo reilusti 40+, joten ikää tämä ei näytä katsovan. Enemmänkin kuntoa (jota minulla ei ole) ja halua (jota minulla on paljon). 

Ratsastustunnista ja talli-illasta on tullut minulle jo viikon kohokohta! :)

Apulainen

Tassuterapeuttimme on itseänikin innokkaampi puutarhuri. Jos hetken yritän istuskella parveketuolissa kirjan tai lehden parissa, ilmestyy apulaispuutarhuri pikapuoliin näköpiiriin: kukkuu! Eikös taas kaiveltais niitä multapurkkeja, jooko?

Vielä kuulumisia - tassuterapeutti

Blogitauon aikana meillä on tapahtunut kaikenlaista. Nelitassuinen perheenjäsen liittyi joukkoomme ennen joulua. Kääpiösnautserineitokaisemme on tuonut roimasti iloa ja riemua huusholliimme, joka ehti olla liian kauan ilman omaa tassuterapeuttia. Nyt ovat metsäretketkin saaneet paljon uutta sisältöä ja kotiintulo on moninverroin hauskempaa, sillä vastassa on aina iloinen hännänheilutus. 

Vielä yksi epäonninen kokeilu

Jos eivät daaliat onnistuneet, niin eipä onnistunut tämän siniviuhkankaan kanssa.

Vaikka olen siniviuhkaa vuosia jo ihaillut erilaisissa istutuksissa, vasta tänä kesänä ostin valmiin kasvin omallekin parvekkeelle. Pidän siniviuhkan värisävyistä, sekä rennosta kasvutavasta.

En tiedä, mikä tähänkin meni, kun se kaikesta kastelusta huolimatta kuivui lopulta pystyyn koko kasvi. Kasvihan on kyllä melkoinen juomari, sen tiesin entuudestaan, ja tätä silmällä pitäen varustin mullankin kastelukiteillä. Siitä huolimatta ei päivää, ettei viuhka nuupottanut alakuloisen näköisenä ruukustaan.

Kesän aikana tapoin myös rehevästi kasvaneen intianmintun ja loistosalviat. Aina ei kerta kaikkiaan mene putkeen, eikä edes joka kerta. Toivottavasti ensi kesä on armollisempi kaikin tavoin.

Jälleensyntymä ja toukokuun muisteloita

Blogin jälleensyntymän kunniaksi vaihdoin myös sen nimen.

Pitkäänhän bloggasin lähes pelkästään puutarha-aiheista, mutta kun kaikenlaista muutakin mielenkiintoista kirjoiteltavaa on - kuten nyt vaikkapa retket ja luontojutut ylipäänsä.

Tässä pieni kuvapostaus toukokuulta. Meillä oli vieraita ja teimme pienen retken aivan lähimaisemiin Lietoon. Liedon Vanhalinna ja Nautelankoski jaksavat viehättää vuodesta toiseen.

Liedon Vanhalinna. Näkymä linnavuorelta Turkuun päin.  

Linnavuoren laella kasvaa paljon yhä harvinaisemmaksi käyviä ketokasveja. 

 Nautelankoski.

Nautelankoski. 

Upeat narsissit Nautelankosken rakennusten seinustalla.

Mikäli retkeily Aurajokilaaksossa kiinnostaa (kannattaa kyllä kiinnostua!), tässä on oiva opas siihen tarkoitukseen: Retkelle Aurajokilaaksoon