Urbaani löytöretkeily - joskus oli elämä

We are such stuff
as dreams are made on; 
and our little life 
is rounded with a sleep.

Sama kude on meissä
kuin mik' unelmissa on ja 
unta vain on lyhyt elämämme.

William Shakespeare: The Tempest - Myrsky

Löysin pölyttyneistä kansioistani muutaman rakennuksen sisäkuvan autiotaloretkiltäni.
Kerta toisensa jälkeen mietin, mihin ihmiset näistä taloista ovat kadonneet ja miksi lähes kaikki on jäänyt: tavarat, huonekalut, vaatteet. Ja millaisia elämäntarinoita näiden esineiden ja seinien sisään on kertynyt.

Yksi lempparisivuistani on Urbanex Ninja, esittelyn mukaan "Epätavallinen turistiopas, joka esittelee nähtävyyksiä, joita ei esiinny matkaoppaissa." Käykääpä katsomassa. Aivan uskomattomia paikkoja ja niin kauheita, kuin kauniita ja koskettaviakin tarinoita.

Urbanex Ninja
Urbanex Ninja Youtube

Omat kohteeni ovat hieman vaatimattomampia - en oikein uskalla yksin mennä esim. vanhoihin teollisuuslaitoksiin, vaikka ne mieltä kiehtovatkin. Sen sijaan tavallisen autiotalon pihapiirissä saatan viivähtää pitkäänkin.

Yksi mieliinpainuvimmista talolöydöistä on muutaman vuoden takaa ja teinkin siitä tänne lyhyen bloggauksen: Joskus oli elämä
Tekisi mieli käydä katsomassa, vieläkö kyseinen talo on pystyssä. Lumihiutaleet ikkunassa olivat niin liikuttavia. Mihin asukkaat ovat lähteneet kesken talven, kenties kesken joulun vieton?

Pyhäjärvi elokuussa

Säkylän Pyhäjärvi on varsinainen helmi keskellä aakeaa laakeaa lounais-suomalaista maisemaa. Alunperin sisäsuomalainenkin viihtyy näissä maisemissa mainiosti.

Kiersimme järven autolla eräänä elokuun sunnuntaina ja pysähtelimme välillä evästelemään ja patikoimaan pikkulenkkejä eri kohteissa. Matkan pituus järven ympäri teitä pitkin on 80-90 km, joten se sopii hienosti pyöräilyreitiksi ja miksipä ei myös kävelyyn. Majapaikoistakaan ei pulaa tule, sillä järven rannalla on useita leirintäalueita, mökkivuokrausta ja Säkylästä taitaa hotellihuoneitakin löytyä.

Itse järvimaisemien lisäki suosituimpia käyntikohteita taitavat olla Säkylän rantatien maisemat mahdottoman hieno ja varsinkin Alvar Aalto faneja kiinnostava Kauttuan Ruukinpuisto:

Kauttuan ruukki

Ruukinpuisto, Eura

https://goo.gl/maps/xQMFG7MFHvC2

Ja tietysti monet tuntevat Honkilahden Sieravuoren ja Sieravuoren juhannusjuhlat. ;) 

Sieravuoressa on toki tarjolla rauhallisempaakin menoa tapahtumien ulkopuolella.

Sieravuoren matkailukeskuksen takaa rannasta löytyy nuotiokatos ja aivan uskomattoman upeat rantakalliot. Matkailukeskuksen ympäristössä on puolestaan valmista ulkoilureitistöä n. 9 km:n verran.

Pyhäjärven merellinen tunnelma syntyy siitä, ettei järvessä ole juurikaan saaria. Vain aavaa ulappaa. 

Ja purjeveneitä!

Tunnelmat vaihtelevat länsipuolen jylhistä kalliorannoista itäpuolen hiekkarantoihin Säkylän rantatien varrella.

Pyhäjärven lähistöllä, Pöytyän Yläneen puolella, sijaitsee myös Vaskijärven luonnonpuisto, eikä Kurjenrahkalle ja Kuhankuonollekaan kummoinen matka ole. 

Monipuolisuutensa ansiosta Pyhäjärvestä tulee varmasti yksi vakioretkikohteistamme. :)

Vaskijärven luonnonpuisto

Pöytyä

https://goo.gl/maps/swDUxoY2SVw

Luonto järjestää

Tänään törmäsimme partakoiran kanssa vahingossa kantarellikekoon. Minkään valtakunnan kantolaitetta ei ollut mukana, ei kippoa, ei pussia.

Kuin johdatuksesta ihan vieressä oli vanhan rakennuksen kivijalka ja sen vierestä löysin vanhan peltilautasen tms. Sillä kanniskelin sienet kotiin. Että hei vaan kaikki, jotka näitte tänään huppupäisen eukon mustan koiran kanssa kanniskelevan kantarellilautasta pitkin kävelyteitä! Minä se vain olin! 

Koiraelämää

Pieni kuvaraportti koiraneidistämme, joka on vuoden aikana kasvanut pienestä lelukoiran näköisestä karvapallosta aktiiviseksi ja hyvin ihmisystävälliseksi partakoiraksi.

Kääpiösnautseri oli meille lähes tuntematon rotu, tai emme siis tunteneet yhtään käppänää henkilökohtaisesti, ennen kuin saimme tuttavan koiran hoitoon. Olimme olleet pitkään ilman omaa koiraa ja pohtineet koiran hankintaa ja mahdollista rotua. Noutajia meillä on ollut aiemmin ja kultsuun  meinattiin päätyä nytkin, mutta hoitokoira toi ratkaisun. Meidän rotumme ihan selvästi!

Ennen joulua haettiinkin oma partakoira kotiin.

Kaikki on mennyt oikein hyvin. Luonne neidillä on mitä hienoin. Tulee toimeen toisten koirien ja pienten lastenkin kanssa ja pitää ylipäänsä kaikista ihmisistä. Aktiivisuuttakin löytyy ja sitä puretaan säännöllisesti pidemmillä lenkeillä ja koirapuistossa toisten kanssa leikkien. Hieman olemme viritelleet näyttelyharrastustakin.

Ensimmäinen ilta kotona.

Ja ensimmäinen villapaita. Ikää 10 viikkoa. Olimme reissussa hankien keskellä, eikä ilman vaatetusta pärjätty.

Ensimmäinen kynsihuolto meni hyvin.

Partakoira riemuitsee elämänsä ensimmäisestä keväästä.

Parvekkeella on oma aurinkotuoli myös pienimmille. 

Sortavalassa omalla autolla, kesä 2013

Pari vuotta sitten juolahti päähän lähteä rajan taakse Sortavalaan katselemaan suvun vanhoja kotiseutuja. Kivijalkareissulle lähdettiin omalla autolla. Aamulla ylitettiin raja Niiralassa ja illalla takaisin Suomen puolelle. Päivässäkin ehti näkemään paljon, vaikka suurin osa näkemättä jäikin.

Viisumien hankkiminen oli helppo juttu, mutta auton vieminen vaati jo enemmän propuskoiden täyttelyä, eivätkä paperit lopultakaan olleet oikein täytetty, joten menomatkalla tullissa niitä täyteltiin uudelleen tullausluukulla. 

Systeemit muuttuvat sikäli tiheästi, etten ryhdy tähän sen tarkemmin ohjeita antamaan. Joka tapauksessa monet matkatoimistot auttavat omatoimimatkailijoitakin erinäisissä paperiasioissa kohtuullista korvausta vastaan. Ja matkatoimistot ovat myös kärryillä kaikista mahdollisista uusista muutoksista ja käytännöistä, joita oman auton viemiseen rajan yli vaaditaan.

Hyvä kirja omatoimimatkan suunnitteluun on Markus Lehtipuun Karjalan matkaopas. Kirjassa on huolellisesti kerrottu eri reittivaihtoehdot ja annetaan runsaasti käyttökelpoisia vinkkejä mm. ruoka- ja yöpymispaikoista.

Kaikenlaisia epäilyksiä reissuun lähdettäessä oli, mutta ne osoittautuivat aiheettomiksi huoliksi. Matka sujui hyvin, ongelmia ei ollut missään vaiheessa, emmekä joutuneet ikäviin tilanteisiin, ellei oteta lukuun syrjäkylien välillä todella kehnoja teitä. Maasturi olisi noissa maisemissa ehdoton, varsinkin jos mielii päästä syrjäisimpiin entisiin suomalaiskyliin. Sen sijaan Sortavalan kaupungin lähiympäristössä pärjää ihan millä tahansa koslalla.

Tässä muutamia kuvia reissultamme. Luontohan on Laatokan Karjalassa aivan uskomaton. Vaaramaisemat, Laatokan selät, lahdet ja salmet, lukemattomat kosket, ukonhattulehdot ja mahtavat vanhat metsät ovat luonnonystävälle mieleen. Sitä lähihistoriaa unohtamatta. Vanhat suomalaiskylät ja jäljellä olevat suomalaisrakennukset kiinnostavat paitsi meitä karjalaisjuurisia, myös kaikkia historiasta ylipäänsä kiinnostuneita matkaajia.

Pälkjärven kirkon rauniot. Kohde sijaitsee Värtsilä - Sortavala -tien varressa ja on kyltillä merkitty.

Matkaselän maisemia Ruskealan puolella.

Harlun Hämekoskella.

Apteekkari Jääskeläisen huvila Sortavala - Pitkäranta -tien varressa. Tie oli erinomaisessa kunnossa Värtsilästä saakka ja jatkuu yhtä hyvänä ainakin Pitkärantaan saakka.

Rautalahti ja Laatokka! Voiko mikään maisema olla kauniimpi! 

"Ja laulut Laatokan mä kuulla sain ..."

Kirjavalahti.

Kirjavalahti.

Sortavalan kaupunkia Sortavalan seurahuonetta vastapäätä.

Laatokkaa Sortavalan kaupungin rannasta.

Sortavalan kaupunkia ja alemmassa kuvassa Ruskealan Ahinkoski.