perjantai 26. helmikuuta 2010

Nythän on niin ...

... että aina kannattaa yrittää. Siis ihan aina. Paitsi että tällä kertaa en edes yrittänyt mitään, tämä kaikki tuli aivan yllättäen ja pyytämättä.

Ostin loppusyksystä pieniä havukasveja parvekkeen talvisomisteeksi. Muutamia n. 30 senttisiä sypressejä, muutaman mähkän, pienen männyntaimen, sekä pari hernesypressiä - vai olivatko ne kääpiöhernesypressejä (?), no joka tapauksessa hyvin ihastuttavia tummanvihreitä-hopeanharmaita, joissa pehmeät neulaset ja voimakas havuntuoksu.

Löin havut ryhmiin kanervien kanssa pajukoreihin. En jaksanut pikkupuita edes ruukuistaan irrottaan, tueksi purkkien väliin laitoin vain kevytsoraa ja sitten korit parvekkeen kukkatikkaille.

Kun ilmat kylmenivät, toin toisen hernesypressin sisälle joulunviettoon ja tapoin sen alta aikayksikön. Kai se kuoli kuivaan ja liian lämpimään huoneilmaan.

Parvekkeella olevat ovat sen sijaan törröttäneet koreissaan näihin päiviin asti ja olen vain odotellut hetkeä, jolloin pääsen nakkaamaan ne pois parvekkeen kevätkunnostuksen edeltä.

Pari minuuttia sitten kävin parvekkeella mittailemassa tulevien ruukkujen ja istutusastioiden paikkoja ja samalla tähystelin havukoreja. NE OVAT HENGISSÄ! 8-O

Ainoastaan mähkät ovat heittäneet lusikkansa nurkkaan, mutta sypressit, pikkumänty ja hernesypressi ovat hengissä, havut terhakkaasti kiinni oksissa ja väri kaikissa oikein hieno!

Nyt en uskalla vielä ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, sillä maas on hanki ja järvet jäässä. Pitää odottaa kunnes ilmantila muuttuu niin suotuisaksi, että uskaltaisin siirtää havut suurempaan ruukkuun (ilmeisesti ne pitää istuttaa johonkin havu- ja rodomultaan) ja kaiketi niille on joku harso heitettävä päälle, jotta eivät keväaurinkoon läkähdy.

Jos kasvit talvehtivat parvekkeellamme ilman mitään erityistoimenpiteitä, pitää ottaa selvää ja pähkäillä, mikä sen aiheuttaa. Tämä nimittäin tuo aivan uusia ulottuvuuksia harrastukseeni ja jossain vaiheessa ryhdyn pohtimaan myös monivuotisia kasvatettavia.

Ei kommentteja: