Kivikossani kukkii mm. neidonkurjenpolvi.
Niittylämpäreeltäni löysin tämän. Minusta se on peurankello, mutta jos joku tunnistaa toisin, niin laita kommenttikenttään viestiä! :-)
Myskimalvaa perennapenkissä. Siinä samassa, jossa on mm. punapäivänkakkaraa ja harmaamalvikkia.
Sateen jälkeen pulskaneilikkatuppaat lakoontuivat, mutta kyllä ne siitä taas pystyyn nousevat.
Ja takuuvarma mustikkasato: kesäpaikkamme pihasta löytyy mustikkaa aina ja joka kesä, olipa sato muualla miten huono tahansa. Marjat ovat suuria ja meheviä.
Ja tässä ensi kesän projektityömaa. Kuva on otettu talon itäpäädystä. Kuvan alareunan polku vie halkovajalle ja huussille ja koivujen takaa kulkee polku kaivolle. Kuvan oikeassa ylälaidassa näkyy alue, joka leikataan ruohonleikkurilla peli- ja leikkialueeksi.
Tämä nurkkaus huussi- ja kaivopolun risteyksessä on ankea. Kuten alemmassa kuvassa näkyy, paikalla on sekalaista kasvustoa. Se on eräänlainen siirtymävyöhyke niitystä metsään, eikä siinä kasva juuri muuta kuin puolukanvarpua ja maitikkaa ja heinää. Tämä alue joutaa siis hyvin muuhun käyttöön, eli MINUN käyttööni, eli MINUN kukkapenkeille! :-D
Alue on loivassa rinteessä (vaikka se ei käy kuvasta ilmi). Siispä mahdollisuuksia on monia muotojen suhteen. Se nyt on kuitenkin varmaa, ettei tähän ruusutarhaa tule, vaan joka laji on oltava jollain tavalla paikkaan sopiva: vanhoja perinneperennoja, sekä jotain metsäpuutarhaan sopivaa. Ja yhtään puuta ei kaadeta, eikä yhdenkään puun tainta, joten ne on huomioitava myös suunnitelmissa.
Lisäksi ajattelin elävöittää aluetta kivi-ilottelulla, eli kuorin muutaman suuren kiven esiin sammalten kätköistä ja loihdin niiden ympärille jotain ... hmm ... aivan kuola valuu ja ideat suorastaan tursuavat!
