Siis aivan uskomatonta ... Tähän astiaan kylvin mintun ja persiljan kylvömatot. Merkkasin viljelykset väärinpäin ja tyytyväisenä olen seurannut, miten minttu on muka kerrankin itänyt ja versonut ennen kuin se paljastui persiljaksi! Toki olen tyytyväinen persiljaankin, mutta en ymmärrä miten en ole kertaakaan elämässäni saanut minttua itämään! Viime vuonnakin yritin kahteen otteeseen, eikä kummallakaan kerralla onnistunut, joten ostin valmiin kasvin puutarhamessuilta. Se kyllä viihtyi sitten hyvin ja vähän liiankin kanssa. Minun ja mintun kemiat eivät selvästikään kohtaa ...
Gloksinia puolestaan on viihtynyt hyvin sen jälkeen kun älysin kääntää mukulat toisin päin. Nämä ovat aivan IHANIA! Niin pehmoiset pörröiset lehdet, joita tekisi mieli silitellä. Miten kasvitkin voivat olla niin suloisia ja hellyttäviä!?
Sunnnuntaina tein pientä piha- ja lähiympäristötarkastusta kiertelemällä taloyhtiömme pihassa ja puistossamme. Nämä tulppaanit koristavat tyttäreni päiväkodin ikkunoita. Hyvin näyttävät nekin viihtyvän ja kasvavan. :-)
Puistomme purosta on jää lähtenyt ja iloinen solina ja loiske käy kun puro kiidättää sulavia lumia kohti Aurajokea. Tästä viimeistään tietää kevään koittaneen.
Jaaninojan pituus on n. 8 kilometriä ja se laskee Aurajokeen Kuralan kylämäen alapuolella. Puronvarsi on talkoilla kunnostettu ja maisemoitu ja se virtaa aivan parvekkeemme alla. Puronvarren pusikoissa on melkoisesti elämää: lintuja, monen lajin hyönteisiä, rusakoita, fasaaneja, kettuja ... ihana keidas kauniissa puistossa.
Kuten jäljistä näkyy, ensimmäiset sorsat ovat palanneet ja käyneet jo uimassakin. Sorsat katosivat kun puro meni jäähän, mutta nyt taas kaakatus kuuluu.
Keväisin jaksan ihastella vaikka loputtomiin puiden latvuksia ja oksien muotoja kirkkaansinistä taivasta vasten.
Ja kun lehti ei vielä ole puussa, voi bongailla viimevuotisia linnunpesiä. Löysin vähässä ajassa toistakymmentä pesää tästä talomme ympäristöstä. Kyllä kevät on ihanaa aikaa!
