Joku kysyi kommenteissani, miten viiniköynnökseni talvetus parvekkeella ruukussa sujui. Vastaus on lyhyt - huonosti ja tiedän missä vikakin on. Juuripaakku jäi liian märäksi ja ensimmäisten pakkasten tullen koko paakku jäätyi ja sitäpä ei köynnös kestänytkään. Nyt olen vahingosta viisastunut ja seuraavan köynnöksen talvetan suosiolla tuolla taloyhtiömme kylmäkellarissa, enkä edes yritä parvekkeella sitä hommaa. :-(
Näiden parvekkeella talvetusten kanssa olen muutenkin varsinainen
tyräkki, sillä samalla metodilla tapoin myös hienon jalokärhöni. Sain nimittäin päähäni mättää lunta kärhön tyven suojaksi, mutta sehän tietysti ilmojen lämmetessä suli ja taas yöpakkasten tultua jäätyi ja niin heitti kärhö veivinsä.
Että älkää nyt ainakaan tehkö kuten minä tein, vaan uskokaa asiantuntijoita näissä talvetusasioissa!
Sitten palsta-asiaa. :-)
Tänään olin toista kertaa palstalla tämän alkaneen kevään aikana.
Ja nyt on vihdoin kuviakin!
Tämä on siis monivuotinen palsta, jonka sain viime vuonna. Palsta-alueeni rajoittuu Natura-alueeseen. Tuo taustalla näkyvä koivikko on jo luonnonsuojelualuetta ja siinä, heti leveän ojan toisella puolella siis, laiduntavat kesäisin maisemanhoitajalehmät! Palstani rajoittuu ojaan myös tuolta oikealta sivulta ja vasemmalle katsottaessa maisema on idyllistä maalaismaisemaa.
Jo alkukesästä ojien varret peittyvät korkeaan osmankäämikasvustoon ja moninaisiin pientareen kukkijoihin ja saan olla palstallani ikään kuin omissa oloissani alueen perällä lehmiä ihastellen. :-D
Kuva-alan vasemmalle puolelle jää pieni ojien yli menevä silta, jota pitkin pääsee suojelualueen luontopolulle. Palstan sijainti on siis mitä mahtavin!
Koivikko pitää palstani puolivarjoisena. Pöheikkö on osapuilleen lounaaseen, joten paahteisimpaan aikaan se varjostaa mukavasti n. klo 16-20 välillä, jonka jälkeen myöhäinen ilta-aurinko paistaa taas suoraan palstalle siihen saakka kunnes laskee. Ja tietysti taas heti aamusta myöhäiseen iltapäivään saakka.
Viime kesänä muokkasin palstaltani vain tonttini reuna-alueet. Vasemmalla reunalla on marjapensaita ja muilla reunoilla on perennapenkkejä. Ensi viikonloppuna alkaa tuon keskialueen myllääminen. Siihen tulee mahdollisimman suuri ja epäsäännöllisen muotoinen istutusalue, sekä paikat viljelylaatikoille.
Pääasiassa tarkoitukseni on kasvattaa monivuotisia kasveja ja esim. vihanneksia viljelen lähinnä vain huvin ja urheilun vuoksi pieniä määriä. Tänä vuonna palstalle tulee myös lisää marjapensaita, muutamia koristepensaita ja hurja määrä uusia perennoja, joiden taimia olen sekä tilannut, että itse kasvatellut tänäkin keväänä.
Kuvassa ovat kaikki rojut aivan levällään kun kesken töiden tämän kuvan otin.
Tällä käynnillä olivat marraskuussa istuttamani sipulikukat jo nousseet. Olin näiden suhteen melkein varma, että myyrä syö ne talven aikana, mutta eipähän. Ensimmäiset keltaiset ja siniset kevätkurjenmiekat ovat alkaneet kukkimaan kukkapenkeissä ja marjapensaiden alla. Lisäksi istutin marraskuussa kirjopikarililjoja, kevättähtiä, tulppaaneja, narsisseja ja assyrianpikarililjoja, jotka eivät kuitenkaan vielä kuki.
Tätä ihmettelin pitkään kunnes muistin, että tähän kohtaan marjapensaiden viereen palstan laitamalle istutin vanhempieni kukkapenkistä viemäni loistokurjenpolven.
Pikkutulppaanitkaan eivät ole myyrälle maittaneet. Voisikohan valkosipuli pitää ne loitolla? Istuttelin nimittäin vähän joka väliin talvivalkosipulin kynsiä.
Kaverilta tuotu lipstikan juurakko versoo.
Ruohosipuli viheriöi.
Tämä kukkapenkki on kolmisen metriä pitkä. Siinä on töyhtöangervo, syysleimuja, päivänliljoja, sipulikukkia ja penkin toisessa päässä matalampia kukkia ja mm. tarha-ajuruohoa. Kaikki näistäkin ovat säilyneet hengissä ja uutta, hentoa kasvustoa oli jo näkyvissä.
Erittäin pinkki esikokkin selvisi hengissä!
Kuvissa näkyvät valkoiset rakeet ovat kalkkia. Kylvin sitä tänään reilulla kädellä ja samalla heitin hieman perennalannoitetta penkkeihin.
Maa penkeissä on todella kuohkeaa ollakseen savimaata. Kun periaatteenani on, että kitken niin vähän kuin mahdollista, käytin koko viime kesän sanomalehteä katteena taimien välissä siihen asti kunnes kasvusto itsessään oli niin tiheää, etteivät rikkaruohot tulleet läpi. Myös samettikukka ja krassi ovat hyviä aseita laiskalle puutarhurille: kun laittaa aukkopaikkoihin ja hitaammin kasvavien perennojen vierelle samettikukkia ja krassia, pysyvät takuulla rikkikset poissa ja monivuotiset saavat kasvurauhan.
Olen myös kerännyt pieniä määriä puiden lehtiä ja ruohonkorsia (siis ei juuria eikä siementäviä osia) ja lyönyt nekin katteeksi. Kastemadot ainakin ovat olleet mielissään, sillä niitä oli jokaisessa penkissä paljon!
Kateviljelyn linjalla jatkan tänäkin kesänä. Ensin annan kasvien nousta rauhassa ja kun näen, mitä nousee ja mitä ei, tukin taas penkkien reunat ja mahdolliset aukkopaikat katteella ja kesäkukilla. Loppukesän saakin olla varsin rauhassa rikkaruohoilta. Toki niitä aina jokunen ilmestyy, mutta montaa kourallista niitä ei tarvitse kesän aikana nyppiä ja nekin vähät lähtevät helposti irti möyheästä maasta.
Kaiken olen myös istuttanut kumpuihin tai jonkinlaisiin kohopenkkeihin, jotta penkit kuivuisivat keväällä mahdollisimman nopeasti, eikä vesi jäisi lillumaan kasvien varpaille.
Viikonlopuksi luvataan jopa +15 asteen lämpötiloja, joten päivät menevätkin tiiviisti palstalla. Sitten taas lisää kuvia ja tarinaa palstalta ja vähän parvekepäivitystäkin.
Vielä yksi kuva isommasta kukkapenkistä: etualalla harjaneilikkaa, jonka kasvatin itse viime kesänä siemenestä. Siitä on tullut melkoisen mukava pöheikkö. Ja toivon, että rusakot jättävät senkin rauhaan, vaikka neilikoista ilmeisesti kovasti pitävätkin. Tuolla taustalla, jossa yksi keltainen pikkukurjenmiekka kukkii, on myös kaksi kulleron tainta ja seassa narsissia. Näiden sekaan on tarkoitus istuttaa vielä jotain myöhemmin kukkivaa, koska sipulit ja kullero kukkivat niin aikaisin.
* * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.
