Punkit eivät sentään syöneet aivan kaikkea suihinsa. Timjami kasvaa ja rehottaa purkissaan.


Samoin salvia.

Salvian taimia koulitessani huomasin, että sen lehdissä on nokkosen tuoksu. Tuli aivan kesä mieleen.

Muutkin kylvetyt yrtit voivat hyvin. Rosmariini on edelleen hengissä ja kaikki basillikat. Myös ne onnettomat, joista koulintavaiheessa osa lensi roskiin. Kirveli ja kynteli itävät kovaa vauhtia. Ainoastaan viherminttu ei itänyt. Täytyy tehdä uusintakylvös.

Todistusaineistoa

Tässä lupaamaani todistusaineistoa.

Ylhäällä se hankala ja vaikea rosmariini. Niin pieni on vielä hän ja vieressä olikin jo itäneitä kavereita! Olisipa hauskaa, jos onnistuisin edes pienen puskan kasvattamaan alusta asti aivan itse.

Alimmassa kuvassa kuukausimansikkaa. Näiden pikkutaimien erottamisessa nousee kyllä hiki otsalle. Kylvös oli todella epätasainen ja osa pikkutaimista on aivan vierivieressä toistensa kanssa. Mahtaa heillä olla juuret solmussa?

Rosmariini, mansikka ja Armoitettu Viherpeukalo!

Härregyyd, ihmiset!

Rosmariini, tuo pahamaineinen ja hankala kasvi, ITÄÄ. Se todellakin ITÄÄ. Ja koska ette kuitenkaan usko, laitan siitä kuvankin, jahka joudan. Eri lähteissä mainitaan, että rosmariini itää yleensä heikosti ja hitaasti ja tuskin ollenkaan.

Mutta MINULLAPA itää! 8-o

Samoin kuukausimansikka, jota myös hankalaksi moititaan, on itänyt niin, että pienoiskasvihuonekennosto on täynnään pienen pieniä taimenalkuja, joka kennossa n. kymmenen kpl.

Joko tässä asunnossa on erityisen loistavat olosuhteet (viileät ja valoisat ikkunalaudat länteen, tai vaihtoehtoisesti lämmin ja pimeä jääkaapin päällinen), tai onkin niin, että omaan tietämättäni piileviä kykyjä, joista minulla ei tähän päivään mennessä ollut aavistustakaan!

Kyllä nyt on syytä itsekehuun ja riemuun!

Rosmariinia ja mitsunaa ja kasvattelun mielekkyydestä.

Tänään ikkunalaudalle lähtivät itämään rosmariini ja mitsuna. Ensimmäinen on vaativa idätettävä, enkä siltä paljoa odotakaan, mutta jälkimmäistä kehutaan helpoksi ja ikkunalaudallakin kasvatettavaksi. "Runsasta satoa" lupaillaan jo n. kolmen viikon kuluessa.

Mitsuna, toiselta nimeltään Japanin kaali, on puheiden mukaan miedon, mutta aromikaan makuinen ja sopii hyvin salaattisekoituksiin, sekä leivän päälle.
Odotan jännityksellä tämän uuden kasvatin satoa.

Eilen tuli työkaverin kanssa puheeksi piha- ja puutarha-asiat. Kerroin hänelle kasvatusharrastuksestani ja siitä miten monia lajeja aion tänä kesänä kokeilla. Työkaverini epäili harrastukseni mielekkyyttä "eiks siinä oo kauhea homma" ja että "kun kaupastahan niitä saa valmiina."

Kävimme pienen keskustelun aiheesta. Tässähän on juuri se idea, että SAA nähdä sitä vaivaa kasvien kasvattamisen eteen. SAA ostaa ne siemenet, kylvää ne ja seurata kasvun ihmettä. Saa hoitaa kasveja ja jos hyvin käy, SAA poimia satoa ihan omin käsin kasvatetuista hoidokeista. SAA yrittää, erehtyä ja onnistua. Kuten missä tahansa harrastuksessa.

Kasvien kasvattaminen ja hoitaminen on äärimmäisen rentouttavaa puuhaa, silloin kun siihen on mahdollisuus keskittyä omilla ehdoillaan (voin hyvin kuvitella, että ammatikseen viljelevillä ja siitä leipänsä ansaitsevilla näkemys voi olla toisinaan aivan toinen). Se on erittäin terapeuttista ja ainakin itselleni tehokas pään nollaaja. Kuten mikä tahansa luonnontarkkailu ja luonnossa liikkuminen. Kasvien hoitaminen kääntää ajatukset vähäksi aikaa pois oman itsen tarkkailusta ja omasta olosta ja muusta maailmasta. Toisinaan vähän liiankin tehokkasti, sillä itselläni on jopa sellainen olo, että muu perhe on näinä aikoina "viherleskinä", kun itselläni aika tuppaa menemään siementen ja ruukkujen maailmassa puuhastellessa ...

Joku sanoi jossain blogissa tai keskustelupalstalla jotenkin niin, että "elämä on niin mielenkiintoista, kun on kasveja!" Tähän yhdyn 100%: sesti.