Japaninhumalaa

Aiempina vuosina parvekkellani on ollut kelloköynnöstä ja köynnöskrassia seinien peittona.
Tänä vuonna kokeilen japaninhumalaa. Senhän pitäisi kasvaa vinhaa vauhtia, joten toivon saavani tästä luonnollisen varjostimen muuten vähän turhan paahteiselle parvekkeelle. Minullahan on siis länsiparveke, joka on muuten hyvä kasvupaikka, mutta jos viime kesien kaltaisia helleviikkoja pukkaa, ovat kasvit todella ahtaalla myöhäisestä iltapäivästä siihen asti kunnes aurinko laskee.

Tänä vuonna ajattelin keskittyä parvekkeellani enimmäkseen kukkiin. Ne ovatkin jääneet vähemmälle, kun vihannesvillitys vei mennessään. Kevään hienoimmat puutarhamessut ovat parin viikon päästä ja ajattelin oikein törsäillä kukkaostoksiin.

Japaninhumalan sekaan haluaisin jotain erittäin kukkeaa köynnöstä. Mustasilmäsusanna olisi hieno, mutta sen kasvattamisessa en ole onnistunut koskaan, vaikka sen ei pitäisi vaativa kasvi ollakaan.

Viime kesänä ostamani kärhö "Piilu" on talvehtinut parvekkeella ruukussaan. Näin komeasti se viime kesänä kukki.

Saapa nähdä, jaksaako kärhö talven jälkeen puskea itsensä ruukusta ulos. Talvisuojaus ei ole kovin kummoinen. Hieman turvetta ja moninkertainen harso päällä. Kokeilin kasvualustaa pahimpien pakkasten aikana, eikä se ainakaan ollut jäässä.

Tässä vielä viime kesän parvekenäkymiä. Etualalla iki-ihana soilikki, joka kukki koko kesän upeasti.


* * * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.

Yllätyskukinto

Syötävien kasvien kukintoja melkein säikähtää, niitä kun tavallinen tallaaja tulee vain harvoin nähneeksi. Hetken äsken mietin, jotta mikä ihme se tomaattipuskan alta pilkistää. Ja sehän oli kevään puutarhamessuilta ostamani lippia, joka oli innostunut kukkimaan. Kuva on sumea kuin mikä, mutta luonnossa äkkiä silmäkulmasta vilkaistuna nousee assosiaatio valkoapilankukasta, tosin paljon pienemmästä sellaisesta.

Soilikki jaksaa kukkia aina vaan. Aluksi se oli aivan sisäkukkana, mutta alkoi jostain syystä nuutumaan, joten nostin sen parvekkeelle puolivarjoon istutuslaatikon reunalta roikkumaan. Ja heti piristyi! En tiedä, mitä tälle ryteikölle pitäisi tehdä. Hienoahan se on, että kasvillisuus on lievästi sanottuna runsasta, mutta kun kohta ei liikkumaan mahdu.

Kuvassa ei näy mintunraato, jota en ole saanut aikaiseksi siirtää roskikseen. Mutta niin kävi, etten minä saa näköjään ostominttuakaan elämään. En saa sitä kasvatettua siemenestä, enkä pidettyä hengissä valmiina ostettuakaan, joten nyt se on lopultakin uskottava, että minä ja minttu emme sovi samalle parvekkeelle.

Olin tänään aamulla lääkärissä kuulemassa, että rankani rappeuma sen kuin etenee, eikä muuta ole oikeastaan tehtävissä kuin uudet leikkaukset, mutta varsinaiseen vaivaa nekään eivät auta. Kun toivuin edellisestä leikkauksesta muutama vuosi sitten, oli parvekkeella suuri osa toipumisessa. Kun en päässyt liikkeelle kuin keppien kanssa, pääsin sentään parvekkeelle kesää ihastelemaan. Ja kasvien hoitaminen vei mielenkiinnon muusta huonosta olosta. Lisäksi parvekeistutuksia on helpompi hoitaa vaivaisenakin, kun istutusastiat saa soviteltua sopivalle korkeudelle.

Ts. näistä tämän aamuisista lähtökohdista ajateltuna taidan olla parvekepuutarhuri lopun elämäni.

Kotona jälleen: iloinen perhetapahtuma!

Sinne jäi Pate, teerirouva, piisamipariskunta, porotokka ja tappelevat tikat mökkisaarelle odottamaan paluutamme juhannuksen korvilla. Mahtavan hienot ilmat täällä etelässä ja pihakoivut työntävät jo hiirenkorvaa!

Erityisen riemuissani olin siitä, että poissaolessamme meille oli ilmestynyt pikkuvauvoja:

Soilikin lisääminen onnistui ja äiti-soilikki oli tekaissut juurelleen tällaisen pikkuisen! Olen niin iloinen siitä, että tämä lehtilisäys onnistui aivan täydellisesti. Seuraavaksi pitää tutkia missä vaiheessa pikkuisen voi siirtää omaan ruukkuunsa kasvamaan. Ja toki pitää odotella, josko niitä tulisi vielä lisääkin.

Tuoksulilja-leinikki-harlekiinikukkaruukun siirsin lähtiessämme parvekkeelle harson alle. Hyvin oli sielläkin pärjäilty.

Ja muutkin taimet voivat hyvin. Tässä valkoista isosamettikukkaa turvepelleteissään. Samettikukat lähtevät aikanaan palstalle rivivälejä koristamaan.

Kirjasuosittelu

Onnistuin talvella hankkimaan tämän kirjan edulliseen hintaan ja sen innoitti niin, että päädyin testailemaan ihanan sinisen soilikkini lisäämistä.

Leikkasin irti lehden, viilsin keskiruodin pois, jonka jälkeen minulla oli kaksi lehdenpuolikasta. Pilkoin vielä lehdet pariin osaan ja parhaimmat laitoin purkkiin taimimultaan juurtumaan siten, että lehti on ruukussa lappeellaan lehden reuna mullan peitossa. Olen kastellut kun multa on kuivahtanut.

Eilen otin soilikkipurkin siirtääkseni sitä, mutta samalla keikautin purkkia niin, että pintamulta varisi lattialle ja mitä näin: molemmat lehdenkappaleet ovat tehneet todella tukevan näköiset juuret! Ei muuta kun uudet mullat pinnalle ja juuret piiloon ja nyt odottelen kovasti, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua? Kai sieltä jonkinlainen verso pinnalle työntyy?

Kirja on siis ylen innostava ja erittäin selkeä ja helppotajuinen. Teoksessa selostetaan huolellisesti mutta elävästi kasvien lisäämisen periaatteita ja selkeät kuvat helpottavat asian ymmärtämistä. Sopii kaikille niillekin, joilla biologia ei ollut koulussa se ihan paras aine (mulla toki oli, joo!).
Tavanomaisten siemen- ja pistokaslisäysten lisäksi kerrotaan miten moninaisilla tempuilla jaetaan esim. sipulikasveja, miten saadaan ne tuottamaan sivusipuleita jne.

Suosittelen tätä yhdeksi perusteokseksi kaikkien puutarhureiden kirjahyllyihin, myös aloitteilijoille!

Tästä linkistä pääset katsomaan myös muita omasta mielestäni erityisen hyviä teoksia:
http://partsipuutarhuri.blogspot.com/search/label/kirjat

Sininen unelma

Tämän ihanan sinisen soilikin ostin taannoin Helle Oy:ltä. Ensimmäiset kukat ovat jo kuihtuneet, mutta uusia on tulossa ripeään tahtiin. On se vaan niin kaunis, oikea sininen unelma!

Ikkunalaudalla on jo vihreää. Lehtikorianteri on yrteistä eka ja aivan riehaantunut. Pitänee siirtää se esikasvatuslaatikostaan suurempaan ruukkuun. Ensimmäisiä makujakin päästiin jo maistelemaan.

Niin - ikkunlaudalla on vihreää ja sen lisäksi ahdasta. Onneksi ikkunalautoja on useampia ... Etualalla viimeksi kylvetyt chili (Jamaican Bell), sekä paprika (Long Red Marconi). Ostin myös pari kasvivaloa lisää pidentämään ikkunalaudan elättien iltoja.

Aapon Chiliä ja Saippuaa lukiessani tajusin, että olen istuttanut omat gloksinian mukulani väärin päin. Siis pitää istuttaa se "karvainen" puoli ylöspäin. Luojan kiitos, en ollut kastellut mukuloita pilalle ja kun käänsin ne, alta paljastuikin pienet kissantassujen näköiset alut! Kiitos Aapolle tästä vinkistä. Olin nimittäin aikeissa nakata mukulat mäkeen, kun eivät näyttäneet mihinkään ryhtyvän.

Hmm ... aurinko paistaa ja pakkaset hellittävät. Kohta saa ryhtyä tomaatin kylvöön!