Viime kesä, osa 2

Punapäivänkakkara kesäpaikkamme perennapenkistä.
Jonkin aikaa mietin, onko se liian hurja ilmestys ympäristössään, kun miljöö on muuten sellaista vaatimatonta ja perinteistä. Mutta eikös nyt joukkoon yksi hienostelijakin sovi?

Olen hoitanut ja uudistanut kesäpaikallamme pientä niittylämpärettä ja tässä kiitos! Ihana niittykukkakimppu. Tätä kuvaa katsoessa tulee niin ikävä kesää, että aivan vihloo.

Perennapenkin väriloistoa

Tämä ihanuus koristaa kesäpaikkamme uudistunutta perennapenkkiä.

Muutamana kesänä olen tuhonnut paikalla aiemmin kasvanutta tatarta, rakentanut kivikkoa ja kantanut multaa ja vihdoin tänä kesänä työ palkitaan. Penkki on kaksiosainen. Toinen puoli on kivikkoa, jossa kasvaa mm. tunturipoimulehteä ja muutamia matalia kurjenpolvilajikkeita ja toinen puoli on tavallinen multapenkki, jossa harmaamalvikkia, pisamakelloa, malvaa ja tätä kuvassa näkyvää väriläiskää, eli punapäivänkakkaraa.

Muut kukat ovat vielä nupuillaan, mutta nämä kaksi yksilöä ovat olleet auki jo useita päiviä.