In the jungle

Tältä näyttää parvekkeen toinen pääty nyt. Aamulla oli pakko ryhtyä hommiin ja perata pusikkoa, sillä laatikoiden kastelu oli jo vaikeaa.

 Kuvassa etualalla oikealla on elämänlanka, jonka sidoin kasvamaan kohti katosta roikkuvaa paju/metallikynttelikköä. Elämänlangassa ei vielä näy montaakaan kukkanuppua. Tähän pitäisi tulla syvänpunaiset kukat ja on varmasti komea näky, jos vain äityy kukkimaan.

Ja tässä parvekkeen toista päätyä ja kelloköynnöksen latvuksia. En ehtinyt laittaa kelloköynnökselle bambukeppejä kummempia tukisysteemejä, mutta hyvin tuo näyttää kasvavan rapattua seinääkin vasten. Kelloköynnöksen vieressä on aiemmin postaamani kärhö, joka sekin hipoo jo taivaita.

Ostoksilla

Aaaaah ... ensimmäiset tasetit. Pirilän kukkatalossa on markkinaviikot ja kaikenlaista kaunistusta sai vähän alle ja päälle eurolla. Yhtään nuppua ei ole vielä näkyvissä, mutta pianhan ne sieltä ilmestyvät huoneenlämmössä. Ostin myös narsisseja parvekkeelle ikkunan alle. Kukkamyymälöissä käyskentely on parasta sielunhoitoa. Valoa, lämpöä, tuoksuja ja värejä. Räntäsateisen päivän paras piristys.

 Ja krookuksia. Niin sääli, etteivät nämä ole pitkäikäinen ilo.

Tämän kasvivauvan haluan ehdottomasti esitellä. Kysymyksessä on mandariinivauva, joka on kasvanut tyttäreni erilaisiin kukkapurkkeihin tuuppaamista siemenistä. Itse asiassa näitä on kaksi, mutta vain toisesta kuva. Tämänkin siemenen tyttö oli jemmannut minulta salaa. Äiti on niiiiiiin ylpeä pienestä puutarhurin alusta *röyhistää rintaa*!

Ensi kesänä nautitaan taas kelloköynnöksistä, kun pitihän niitäkin mennä kylvämään, vaikka ei pitänyt, mutta kun ....

Jamaican Bell - se hauskan joulukellon mallinen chili - on lähtenyt hyvin kasvuun. Lehdet ovat todella erilaiset kuin aikaisemmillla kasvattamillani chileillä. Nämä on koulittava aivan pian, sillä purkki ei ole kovin suuri ja pelkään juurien menevän solmuun keskenään.

Täällä siis kaikki hyvin. :-)

Talven tullessa

Nyt on palstat, parvekkeet ja purkit laitettu talvelle.
Perunasato korjattu (pari täyttä ämpärillistä ja mahtavan hyviä!), porkkanat ja viimeiset pakkasia uhmanneet kukat kerätty talteen. Parveke odottaa vielä siivousta ja talviasuaan: lyhtyjä ja havuja. Jospa viikonloppuna iskisi inspiraatio siihen puuhaan.

Tässä vielä kuvamuisto loppusyksystä: viimeinen kelloköynnöksen kukka ennen ensimmäisiä yöpakkasia!

Sadetta

Taas saa viileni, mutta taimet ovat edelleen parvekkeella ja hyvin näyttävät pärjäävän. Öisin olen heittänyt kasvihuoneen päälle vielä fleece-peitteen kasvuharson lisäksi (ja parvekelasit tietysti kiinni), ja tällä tavalla olen saanut yölämpötilan pysyttelemään väh. + 10 asteessa.

Osa taimista on viihtynyt vähän liiankin hyvin näissä valoisissa ja kosteissa olosuhteissa. Ystävältäni saatu kelloköynnöksen taimi kasvoi jo ensimmäisen vuorokauden aikana pitkän verson ja kärhöt, joilla tarttui kiinni kasvihuoneen ylemmistä tukipuista. Ja kurkun taimet kasvattavat jo toista lehtiparia, vaikka vielä pari päivää sitten näkyvillä oli vain ensimmäinen lehtipari.

Kaikki on muutenkin hyvällä mallilla, paitsi tuo ikuinen murheenkryynini viherminttu. En ymmärrä, miksi en onnistu idättämään sitä, saatika idätyksen jälkeen pitämään kasvia hengissä, vaikka sen pitäisi olla yksi helpoimmista. Viime vuonna mintun itäminen kesti viikkotolkulla ja loppukesästä purkista sojotti pari-kolme kymmensenttistä versoa, vaikka mielestäni hoito oli sitä mitä pitikin ja olen sentään saanut vaativampiakin kasvatettavia menestymään.

Tänä vuonna on kuitenkaan mintutta jää, sillä ostin yhden todella elinvoimaisen taimen puutarhamessuilta. Satoa olen korjannut siitä ahkerasti ja pitänyt latvomisella kurissa, koska se pyrkii kasvamaan melkoiseksi pensaaksi.