Tämä ihanuus koristaa kesäpaikkamme uudistunutta perennapenkkiä.
Muutamana kesänä olen tuhonnut paikalla aiemmin kasvanutta tatarta, rakentanut kivikkoa ja kantanut multaa ja vihdoin tänä kesänä työ palkitaan. Penkki on kaksiosainen. Toinen puoli on kivikkoa, jossa kasvaa mm. tunturipoimulehteä ja muutamia matalia kurjenpolvilajikkeita ja toinen puoli on tavallinen multapenkki, jossa harmaamalvikkia, pisamakelloa, malvaa ja tätä kuvassa näkyvää väriläiskää, eli punapäivänkakkaraa.
Muut kukat ovat vielä nupuillaan, mutta nämä kaksi yksilöä ovat olleet auki jo useita päiviä.
3 kommenttia:
calismoLomasi ja kesäpaikkanne kuulostavat ihanilta! Olet osannut valita juuri ne sanat ja runot, jotka kuvaavat tämän kesän ihanuuden ja haikeuden – mikä ei ole helppoa!
Perennoja rakastan, juuri siksi, että ne nousevat joka vuosi (paitsi että onnistuin murhaamaan punapäivänkakkaran talvimärkyyteen - väärä paikka). Ihania kesäpäiviä sinen kauas korpeen täältä kotiseutusi saaristosta!
Punapäivänkakkara on ihanan pirtsakka : ) Ja taitaa kukkiakkin aika pitkään...
Kiitos, Saila, terveisistä sieltä paahteisen kuumilta kotitahuvilta! <3
Sari - punapäivänkakkara näyttää tosiaankin olevan pitkäikäinen kukkija. Nämäkään eivät osoita lakastumisen merkkejä, vaan koreilevat päivästä toiseen. :-)
T. Partsipuutarhuri
Lähetä kommentti