Kevättä ilmassa.

Tänään tuli jostain ensimmäinen tuulahdus kevättä.

Sen kunniaksi kimppu tulppaaneja.

Mitsuna nosti päänsä pinnalle. Tällaisia "nelilehtisiä apiloita" sieltä kurkistaa.

Siemenmania

Nyt pyöritään jo hulluuden rajoilla, mutta niinhän siinä taas kävi, että kävelin kauppareissultani Prismasta ulos viiden uuden siemenpussin kanssa. Havaitsin nimittäin telineessa Thompson&Morganin "Ruukkupuutarhan vihannekset" siemenvalikoiman ja eihän niitä nyt voinut sivuuttaa.

Mukaan lähti:

- Keltasipuli, joka tekee litteän, kiekkomaisen pienen sipulin ja täten sopii hyvin laatikoissa kasvatettavaksi. Tämän sipuli voidaan kylvää useaan kertaan kevään ja kesän aikana, joten se antaa satoa pitkin kesää.

- Pari salaattilajikesekoitusta

- Miniporkkana "Mignon", joka niin ikään on jatkuvasatoinen ja sopii laatikoihin ja ruukkuihin.

- Ruukkutomaatti "Vilma", josta pussissa kerrotaan, että "kompakti, pensasmainen lajike, joka sopii hyvin laatikoihin."

Aiemmin ostin Tiny Tim -tomaattilajiketta, joten nyt lajikkeita on kokeiltavana kaksi. Jos onnistun ja taimia tulee liikaa, saavatpahan naapurit, sukulaiset ja kaveritkin omat tomaatintaimensa.

Puoliso alkaa jo luomaan hivenen pidempiä silmäyksiä, kun joka kauppareissulla hihnalle ilmestyy joku pussukka, joten ilmeisesti on aika hieman rajoittaa harrastusta.

Ultranopea mitsuna!

Eilen kylvin ja tänään jo pienet idut näkyvissä! On kyllä pojilla kiirettä pitänyt. Suosittelen mitsunaa kaikille kärsimättömille kasvattajille ja tätä tilaan itsekin lisää!

Rosmariinia ja mitsunaa ja kasvattelun mielekkyydestä.

Tänään ikkunalaudalle lähtivät itämään rosmariini ja mitsuna. Ensimmäinen on vaativa idätettävä, enkä siltä paljoa odotakaan, mutta jälkimmäistä kehutaan helpoksi ja ikkunalaudallakin kasvatettavaksi. "Runsasta satoa" lupaillaan jo n. kolmen viikon kuluessa.

Mitsuna, toiselta nimeltään Japanin kaali, on puheiden mukaan miedon, mutta aromikaan makuinen ja sopii hyvin salaattisekoituksiin, sekä leivän päälle.
Odotan jännityksellä tämän uuden kasvatin satoa.

Eilen tuli työkaverin kanssa puheeksi piha- ja puutarha-asiat. Kerroin hänelle kasvatusharrastuksestani ja siitä miten monia lajeja aion tänä kesänä kokeilla. Työkaverini epäili harrastukseni mielekkyyttä "eiks siinä oo kauhea homma" ja että "kun kaupastahan niitä saa valmiina."

Kävimme pienen keskustelun aiheesta. Tässähän on juuri se idea, että SAA nähdä sitä vaivaa kasvien kasvattamisen eteen. SAA ostaa ne siemenet, kylvää ne ja seurata kasvun ihmettä. Saa hoitaa kasveja ja jos hyvin käy, SAA poimia satoa ihan omin käsin kasvatetuista hoidokeista. SAA yrittää, erehtyä ja onnistua. Kuten missä tahansa harrastuksessa.

Kasvien kasvattaminen ja hoitaminen on äärimmäisen rentouttavaa puuhaa, silloin kun siihen on mahdollisuus keskittyä omilla ehdoillaan (voin hyvin kuvitella, että ammatikseen viljelevillä ja siitä leipänsä ansaitsevilla näkemys voi olla toisinaan aivan toinen). Se on erittäin terapeuttista ja ainakin itselleni tehokas pään nollaaja. Kuten mikä tahansa luonnontarkkailu ja luonnossa liikkuminen. Kasvien hoitaminen kääntää ajatukset vähäksi aikaa pois oman itsen tarkkailusta ja omasta olosta ja muusta maailmasta. Toisinaan vähän liiankin tehokkasti, sillä itselläni on jopa sellainen olo, että muu perhe on näinä aikoina "viherleskinä", kun itselläni aika tuppaa menemään siementen ja ruukkujen maailmassa puuhastellessa ...

Joku sanoi jossain blogissa tai keskustelupalstalla jotenkin niin, että "elämä on niin mielenkiintoista, kun on kasveja!" Tähän yhdyn 100%: sesti.

Kokki viljeli chiliä - poliisi ratsasi.

Hohhoijaa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010020411054562_uu.shtml

Että olkaapa tarkkoja niiden ikkunalaudan elättienne ja lisävalojenne kanssa! Saattaa utelias naapuri kiinnostua harrastuksestanne.