torstai 6. lokakuuta 2011

Joskus oli elämä

Sain etätehtävän, joka vaati hieman maastohommia. Eilen tartuin kauniin sään kunniaksi toimeen ja lähdin maaseudulle tehtävääni toteuttamaan. Löysin tämän talon.
Autiotaloista minua ei pidä pois mikään. Elin suuren osan lapsuuttani pienessä puutalokaupungissa, jossa hylättyjä taloja riitti ja suurin sunnuntaihuvi olikin kierrellä kaverin kanssa kylillä ja käydä tyhjillään seisovissa rakennuksissa katselemassa paikkoja.

 Joskus oli joulu.

 Yhä ylös yrittää.

 Joskus oli työt ja talon askareet.

Joskus oli emäntä ...

... ja pitkät heinäpoudat.


Hiljaista on blogissa pitänyt, mutta koulu on nielaissut täysin mukaansa. En parempaa olisi tähän saumaan voinut saada, kuin tämän opintovapaan! Reilu kuukausi on takana ja aika on mennyt hurjaa vauhtia. Jossain vaiheessa meno kuitenkin hidastuu ja palaan jälleen blogin varsinaiseen aiheeseen. Pian nimittäin kasvatellaan joulusipuleita!

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi kuinka kivalta kuulostaa, antoisia opintoja! Autiotalot ovat niin kiehtovia, kiinnostavia ja surumielisiä samanaikaisesti. Pistävät mielikuvituksen laukkaamaan!

Partsipuutarhuri kirjoitti...

Kiitos Saila!
Mielikuvitus tosiaan lähtee laukkaamaan. Ja kysymys MIKSI? Miksi on lähdetty? Mihin on lähdetty, mitä on tapahtunut, kun talo ja tavarat jäävät.

Ja toisaalta: niin katoaa mainen mammona. Meistä jää aika vähän jäljelle, kun täältä poistumme. Haikeaa.

Kukkahattuneiti kirjoitti...

Ai että meni väristykset selässä, upeita kuvia!

Lilium kirjoitti...

Mahtavia kuvia, kiitos pp!

sea kirjoitti...

Hetken raksutti missä mä nää kuvat jo näin kunnes muistin. :D Kauniita ne on edelleen. :)

Partsipuutarhuri kirjoitti...

Kiitos kommenteista! :-) Sain jo tiedustelun, että en kai ole tunkeutunut johonkin torppaan luvatta: no, en mä lupia kysellyt, mutta kun ovi oli auki kutsuvasti, niin ...