Syntymän ihme

Reissun jälkeen istuttelin kurjenmiekkoja äitini kukkapenkkiin, kun kädelleni ropsahti tällainen, n. 8 cm pitkä pötkäle, joka sätki ja liikkui. Säikähdin hirveästi, kunnes otin ilmestyksen kukkalapioon ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että sieltä oli kuoriutumassa perhonen. Eli todella iso perhosen kotelo.

Siirsin kotelon vanhempieni kukkalaatikkoon ja hetken päästä perhonen jo vapautuikin kotelostaan ja kiipesi gladioluksen varrelle oikomaan ja kuivattelemaan siipiään.

Kyseessä on syreenikiitäjä (sireenikiitäjä), jonka siipien kärkiväli voi olla jopa 12 cm! Iso oli tämäkin, vaikka siivet eivät vielä auki olleetkaan. Kuvassa osa siivistä on jo auki ja muita vielä oiotaan. Syreenikiitäjän toukkia näkee yleensä loppukesästä: ovat niitä todella suuria, vihreitä toukkia, joilla on mustia, violetteja ja valkoisia raitoja selässä ja koukku takapuolessa. Toukkia olen aiemminkin nähnyt, mutta en koteloita enkä valmiita perhosia. Syreenikiitäjä on yöperhonen, joten päivisin se lepäilee pystysuorilla pinnoilla ja naamioituu hyvin suojavärityksensä ansiosta. Jostain luin, että naaraskiitäjä munii yleensä samaan pihapiiriin jossa on itsekin syntynyt. Luvassa on siis näitä kasvunihmeitä vanhempieni pihassa vielä tulevinakin vuosina! :-)