On siis kevät!

No lopultakin ne ilmat lämpenivät!
Sain tiedon, että uudelle palstalleni pääsen arviolta toukokuun puoleen väliin mennessä, joten eipä siihen enää montaa viikkoa ole.

Kouluhommat ovat pitäneet puuhakkaana.
Eilen ja tänään olimme Turun Lumo-keskuksessa opiskelemassa luonnomateriaalien käyttöä ja teimme mm. risuluutia, sekä ruoko- ja risumattoja itsetehtyjen "kangaspuiden" avulla. Aika näppärästi onnistuin minäkin mattoa kutomaan ja onkin oikein kätevä tapa tehdä esim. parvekkeelle tai palstalle aitauksia, ruukunsuojuksia tai viljelylaatikon reunuksia!

 Ronskisti vaan koivusta itse tehdyt kudontapuut.

 Tekniikka on yksinkertainen: neljä loimea ja sitten vain materiaalin solmintaan nippu kerrallaan.

 Itse yhdistelin sekä ruokoa, että risua.

 Luutia tehtiin eilen. Ja eilen myös konkreettisesti ymmärsin, mitä tarkoittaa sananlasku "nuorena vitsa väännettävä." Paitsi että sidontavitsaksen tulisi olla mahdollisimman nuori verso, taitaisi myös vitsaksen vääntäjälle olla nuoruus eduksi. Näin nelikymppisellä meinasi voimat kerrassaan loppua vitsasta väsyttäessä.
Kuvan työt eivät ole omia luutiani, vaan minua taitavamman tekijän.

Risuluuta ja risumatto.

Ja tasapuolisesti tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni! :-)
Mukavaa kun se kevät tuli vihdoinkin!

Viherlannoitusta

Tulevalla uudella palstallani ei vielä tänä kesänä ole kovin paljoa kompostiin laitettavaksi, joten pitää kompostintäytekin erikseen kasvattaa.

Korpikankaalta tilaamani viherlannoitussiemenet tulivat tänään: yiksi viherlannoitussekoite, hunajakukkaa ja veriapilaa. Ja tietysti myös härkäpapua! Ja monta pussia samettikukkia maata parantamaan ja vähän väriksikin tässä vaihessa. Ne kun ovat sitkeitä ja kukkivat pitkään.

Viime vuodelta jäi auringonkukkaa ja vähän muutakin siementä. Näillä ja katteilla yritän parantaa maata seuraavaa kasvukautta silmälläpitäen.

Vielä eilen ei tuo takatalvi pahemmin ärsyttänyt, mutta tänään se sai suorastaan raivon pintaan. Mulla on käsissäni pussikaupalla siemeniä ja pieni maatilkku tuolla jossain suorastaan huutaa muokkaamaan ja kylvämään, mutta luontoäiti ottaa ja laittaakin liinat kiinni ja tekee jonkun helkkarin ikiroudan ja jääkauden keskelle kevättä! Tämä on VÄÄRIN!

Leppoisaa palmusunnuntaita!

Eipä ehdi juuri takatalven räntäsade haittamaan, kun ikkunalaudalla odottaa valtava hajakylvös harjaneilikan taimia koulimistaan. Tarkoitus on istuttaa ne uudelle monivuotiselle palstalleni, jahka se aika koittaa.

Perjantaina tilasin niin ikään palstaa silmälläpitäen viherlannoitussiemeniä: veriapilaa, hunajakukkaa yms. Ryhdyn siis suosiolla maanparannushommiin ensin ja vasta sen jälkeen mietin yhtään mitään muuta. Savimaan parantamisessa riittää haastetta, joten kokeillaan nyt näillä ja kateviljelyllä. Pussimultaa en aio palstalle raahata, hinta tulisi niin sietämättömäksi, että siihen eivät rahkeet riitä.

Parvekkeesta: tosiaan kylvin japaninhumalaa joitakin viikkoja sitten ja tuloksena on kolme hyvinvoivaa tainta. Ilmeisesti ei siis ole pelkoa, että hukkuisin humalaliaaniviidakkoon ensi kesänä. Ihmeen kitulias siemen itämään. Sen sijaan miinanköynnökset itivät kaikki ja niitä on jopa yli oman tarpeen.

Nyt ryhdyn tutkailemaan mistä saisin ostettua kohtuuhinnalla olkea kateaineeksi.

Mukavaa alkavaa pääsiäisenaikaa kaikille!

* * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.

Tunnustukset eteenpäin!

Tunnustus piti jakaa eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille. Ja ne lähtevät seuraavasti:

1. Kolmannen kerroksen viidakko, joka taisi olla aivan ensimmäinen blogi johon aikoinaan eksyin omaa parvekepuutarhaani suunnitellessa!
2. Sato ja paisto: monipuolinen blogi palstaviljelystä kiinnostuneille!
3. Pieni ryytimaa: hienot kuvat ja kivasti kokemuksia ruukkuviljelystä!
4. Viidakkokirjeet: asiantuntevaa tietoa huonekasveista!
5. Kukkahattuneiti, joka viljelee mökillä, parvekkeella ja rivarin pihalla ja valmistuneet puutarhuriksi aivan näillä hetkillä. :-)

Tunnustukseen liittyvät kysymykset ovat tässä ja haastan kaikki yllämainitut blogistit näihin vastaamaan, sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle pt-blogille.
1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. mikä on puutarhafilosofiasi?

Tunnustuksia

Oih, nyt on sadellut tunnustuksia! Kiitos oikein paljon!
Inspiroiva Puutarhablogi tuli Saaripalstalta ja Liebster Blog puolestaan Juttuja -blogista.

Laitan näitä eteenpäin hieman myöhemmin, jahka olen miettinyt sopivat kohteet!
Inspiroivaan Puutarhablogiin liittyy kolme kysymystä:
1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi
3. mikä on puutarhafilosofiasi

Puutarhainnostukseni on peruja siitä kuuluisasta mummolan pihasta. Pienen mummomökin tontilla ei ollut yhtään paikkaa, jossa ei jotain olisi kasvanut. Erityisen hyvin muistan wanhan ajan perennat: akileijat, ukonhatut ja aivan mielettömän suuren verenpisaran, joka kukkien muotoa muistan ihmetelleeni jo ihan pienenä.

Mummon piha oli aivan täydellinen vastakohta oman lapsuudenkotini pihalle, joka oli 1970-luvun tyyliin vähemmän kiinnostava ja vähemmän värikäs. Istutukset kotipihalla olivat orapihlajaa, hanhikkia (en voi sietää tänä päivänäkään), köynnöskuusamaa, muutamia omenapuita ja marjapensaita ja terijoen salavaa. Kesäkukkina orvokkia ja petuniaa. Ja niitä kiveyksiä ja nurmikoita.

Varmaankin olen koko ajan halunnut kasvattaa edes pienen palan mummon pihan muistoja, ja siitä innostus on saanut lisävoimia. Blogi taasen syntyi tarpeesta laittaa asioita muistiin: mitä olen kasvattanut, millä menestyksellä ja koska.

Tunnearvoltaan suurin kasvi vähän vaihtelee, mutta kyllä se tällä hetkellä on kielo. Kielo on kaunis. Kielo on kesän merkki. Kielo tuoksuu ihanalta. Kielo on taiteellinen ja esteettinen kasvi: siinä on kaikki - ei mitään liikaa. Se on hyvin muotoiltu, elegantti. Se on selkeälinjainen ja moderni, mutta mukana on myös pieni ripaus romantiikkaa. Kielosta alkaa kesä - ja kielonmarjoista huomaa, että kesä meni jo. Kielo on paras! :-)

Minulla ei ole erityistä puutarhafilosofiaa. Aina kuitenkin kannattaa kasvattaa ja hoitaa kasveja. Kyllä kiinalaiset ovat oikeassa: jos haluat olla onnellinen loppuelämäsi, hanki puutarha!