sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Takaisin blogimaailmaan

Kävipä niin, että jouduimme - tai kotimme joutui - murtovarkaiden uhriksi.
Perinteinen kuvio: keskellä kaunista kesäiltapäivää, kun olimme töissä ja kun muut talon ihmiset olivat kuka missäkin omissa puuhissaan. Sorkkaraudalla karmit irti ja sisään ja kaikki oli käynyt nopeasti.

Kun palasimme töistä ja hakemasta pienintä päiväkodista, oli kotiovellamme vastassa puoli taloa ja huoltomiehet, jotka olivat jo soittaneet poliisit ja kertoivat mitä oli tapahtunut. Naapurimme oli jossain vaiheessa huomannut, että meillä on ovet ulos asti auki ja säikähtänyt.

Emme päässeet kotiimme kuin vasta iltapuolella, koska poliisin tekninen tutkija teki työtään.

Pääsin eroon mm. tietokoneestani - ja valtaisasta kuva-arkistostani. Myös kuvien varmuuskopioista, sillä varas vei kaiken mitä tietokoneen ympärillä oli. :-(

Me luulimme asuvamme lintukodossa, jossa tällaista ei tapahdu: ihanan rauhallinen, hyvin hoidettu taloyhtiö ja kivassa, rauhallisessa ympäristössä.

Tämän kaiken pettymyksen ja kauhun sietämiseen menee kyllä reilusti aikaa.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Kiva kirjoitus parvekkeestasi tämän päivän Keskarissa. Innostaa aloittelijaakin kokeilemaan!

Mutta onpa kamala kuulla varkaudesta, siinä tuhotaan ihmisen koskemattomuus ja yksityisyys. Tuntuu varmasti pahalta ja pitkään.

Kesäterveisin,
Tuulijoki

Lilium regale kirjoitti...

Hei, kaikkea hyvää ja jaksamista tuon ikävän tapahtuman jälkeen.

Monenlaisia ajatuksia herää, kun lukee uutisista, miten ihmisiin ja heidän omaisuuteensa kohdistuu törkeitä tekoja.

Aralia kirjoitti...

Toivottavasti varkaat saadaan kiinni. Hyvä, ettei kukaan törmännyt varkaisiin paikanpäällä. Tavaraa saa aina lisää, tärkeintä on että perhe on kunnossa.

Tiia kirjoitti...

Voi ei! Tunne on kamala, tiedän itse, meillä kävi varkaita jokunen vuosi takaperin. Ja me sentään oltiin makkarissa NUKKUMASSA kun kävivät, kiireesti lähtivät, mukaan ei lähtenyt kuin kamera (jonka muistikortti oli onneksi tyhjä) ja lompakot. Heräsin ite vasta ulko-oven kolahdukseen (tulivat keittiön ikkunasta sisälle, kolmanteen kerrokseen, julkisivuremontin rakennustelineitä pisin), ja on kyllä monta kertaa kylmännyt että mitä kaikkea olis voinut meillekin käydä :(

Kaiken materian saa onneksi takaisin, mutta uskon kyllä kuvien häviämisen harmittavan vietävästi... Toivottavasti tekijät saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan, ja ehkä hyvällä tuurilla saatte kuvatiedostotkin takaisin?

Sen turvallisuuden tunteen palautuminen kuitenkin kestää... mutta palautuu sekin aikanaan.

Intianminttu kirjoitti...

Olin ihan järkyttynyt luettuani postauksesi! Kamalaa, uskon, että varmasti potuttaa ja tuntuu pahalta. Ehdottomasti toivon, että varkaat saadaan kiinni ja vastuuseen teostaan, vaikka ei se tietysti palauta koskemattomuuden tunnetta perheellenne. Voimia teille siihen, että jaksatte jatkaa arkea tällaisen inhottavan tapahtuman jälkeen! Ja pääasia, että olette itse kunnossa ja kenellekään henkilölle ei käynyt pahasti!

sariw kirjoitti...

Voi harmi, miten teille kävi. Toivottavasti toivutte kolauksesta nopeasti ... tsemppiä !
Kiitos kun kirjoitit tapahtuneesta tänne. Tämä ihan havahdutti minut kuva-arkistoni ja varmuuskopioitteni parempaan säilytykseen.

Mirada kirjoitti...

Voi kamala. Oon tosi pahoillani teidän puolesta, varsinkin tuo valokuvien vieminen on tosi tyhmää ja törkeää... Tietokoneen kun voi korvata, mutta hetkiä ei saa takaisin kuvattaviksi. Onneksi ne on kuitenkin myös muistoissa, ja se on tärkeintä.
Koittakaa jaksella!

elämäni matkat.... kirjoitti...

Olipa kokemus. Koti on jotain niin intiimiä ja omaa, että varmasti tuntuu pahalta.
Jaksamisia.

L kirjoitti...

Sylillinen jaksamista!

Partsipuutarhuri kirjoitti...

Kiitos Teille kaikille! Kyllä kotimurto on jotain niin iljettävää, etten toivoisi kenenkään kohdalle. :-( Kuvien menetys kirvelee kyllä joka päivä ja hartaasti. Muu on toki vain tavaraa.