maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ensimmäinen erä Kirpat vs. Partsipuutarhuri: 1 - 0

Viikonloppuna tuli vettä joka tuutista ja kasvimaalla tapahtui huimaa piristymistä. Kurpitsat venyivät sateiden ansiosta mittaa ja taimissa näkyy jo kukkanuppuja. Sipulit kasvavat vartta ja toivottavasti pian myös ympärysmittaa. Herneet ja härkäpapu ovat hyvässä kuosissa. Ja kiisseliporkkanat ovat itäneet hienoissa riveissään!

Ja salaatti on kasvanut tuuman mittaiseksi - ja suoraan kirppojen evääksi. Meinasi itku tulla kun näin ne muuten varsin komeat erilaiset salaattini, mutta kirpan perkeleiden rei`ittäminä. Kiukkuisena maistelin muutamia ehjimpiä lehtiä ja totesin maun todella erinomaiseksi. Valitettavasti eivät jättäneet minulle mitään. Minulla on kyseisen salaattimixin siemeniä vielä runsaasti jäljellä, joten ajattelin kokeilla vielä toisen kerran ja kylvää osan myös parvekkeelle. Siellä eivät ainakaan kirpat hypi silmille.

Kauheasti ei palstalla puuhaa ollut. Hieman harasin ja nypin rikkaruohoja. Niitäkään ei vielä kovin runsaasti kasvanut.

Kesäkukkien nousua odottelen kovasti. Auringonkukat ja kehäkukat ainakin ovat hyvissä voimissa. Tällä käyntikerralla olisi pitänyt lannoittaa viljelyksiä lisää, mutta porhalsin suoraan palstalle ja vasta siellä muistin, että olisi pitänyt kipaista kaupan kautta kananpeetä hankkimassa. Täytyy muistaa huomenna.

2 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Mitäs meille.. Rikkaruohot ainakin kasvaa, ennen ei oikeen kasvanu nekään :)

Kurpitsat tais oikeesti ottaa aika pahasti nokkiinsa siitä kuivuudesta (tai jostain??), aika surkeilta ja hailakoilta ne vieläkin näyttää vaikka elossa ovatkin. Lannoittanutkin oon, kanankakilla juur, eikä se vielä ainakaan näytä antavan lisäboostia.

Pieni osa niistä vähistä itäneistä avomaankurkuista on kasvattanut jo oikeita lehtiä, niissä mun toivo lepää tällä hetkellä :)

Ja sitten mun kesäkukkapenkki.. Kylvin hajakylvönä viime viikolla, ja nyt siinä on kasvusto räjähtänyt, enkä oikein tiedä mitkä on rikkiksiä ja mitkä niitä oikeita kukanalkuja. Varmaan heinät osaan nyppiä pois, ja toki ne inhottavat piikikkäät mitä me sanottiin kakaroina "piikkisioiksi". Loput saa sitte rauhassa villiintyä niin pitkälle, että nään mitä sieltä tulee.

Vähän sama juttu on samettikukan kanssa, kylvin sitäkin hajakylvönä kurpitsa- ja avomaankurkkupenkkiin ja reippaana kitkinkin osan penkistä puhtaaksi kunnes muistin ne samettikukat. No, saas nähä... :D

Mulla on nyt tää viikko kesälomaa, joten toivon vaan että maa vähäsen kuivuis, jotta pääsis kitkemään palstalle. Nyt oli niin märkää, että eilinen 5min pyllistelyä palstalla aiheutti sellaset savityynyt lenkkareihin, että toinen peukalonkynsikin päätti ottaa hatkat ja murtua niin kivasti että verta tuli. Jee. :)

Tiia kirjoitti...

Niin siis ei se peukalonkynsi järkytyksestä murtunut, vaan ihan työtä tehdessä ku sörkin terävällä kivellä savea pois kengänpohjista ja ote lipesi. Vähän kävi mielessä kaikki jersiniat ja jäykkäkouristukset ku sitä mutaa nyt kuitenkin oli aika paljon kynsien alla...