Viisumien hankkiminen oli helppo juttu, mutta auton vieminen vaati jo enemmän propuskoiden täyttelyä, eivätkä paperit lopultakaan olleet oikein täytetty, joten menomatkalla tullissa niitä täyteltiin uudelleen tullausluukulla.
Systeemit muuttuvat sikäli tiheästi, etten ryhdy tähän sen tarkemmin ohjeita antamaan. Joka tapauksessa monet matkatoimistot auttavat omatoimimatkailijoitakin erinäisissä paperiasioissa kohtuullista korvausta vastaan. Ja matkatoimistot ovat myös kärryillä kaikista mahdollisista uusista muutoksista ja käytännöistä, joita oman auton viemiseen rajan yli vaaditaan.
Hyvä kirja omatoimimatkan suunnitteluun on Markus Lehtipuun Karjalan matkaopas. Kirjassa on huolellisesti kerrottu eri reittivaihtoehdot ja annetaan runsaasti käyttökelpoisia vinkkejä mm. ruoka- ja yöpymispaikoista.
Kaikenlaisia epäilyksiä reissuun lähdettäessä oli, mutta ne osoittautuivat aiheettomiksi huoliksi. Matka sujui hyvin, ongelmia ei ollut missään vaiheessa, emmekä joutuneet ikäviin tilanteisiin, ellei oteta lukuun syrjäkylien välillä todella kehnoja teitä. Maasturi olisi noissa maisemissa ehdoton, varsinkin jos mielii päästä syrjäisimpiin entisiin suomalaiskyliin. Sen sijaan Sortavalan kaupungin lähiympäristössä pärjää ihan millä tahansa koslalla.
Tässä muutamia kuvia reissultamme. Luontohan on Laatokan Karjalassa aivan uskomaton. Vaaramaisemat, Laatokan selät, lahdet ja salmet, lukemattomat kosket, ukonhattulehdot ja mahtavat vanhat metsät ovat luonnonystävälle mieleen. Sitä lähihistoriaa unohtamatta. Vanhat suomalaiskylät ja jäljellä olevat suomalaisrakennukset kiinnostavat paitsi meitä karjalaisjuurisia, myös kaikkia historiasta ylipäänsä kiinnostuneita matkaajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti