Kuvakertomus Kuralan Kylämäen retkestä

Tällä kertaa pieni kuvapostaus viime torstaisesta Kuralan Kylämäen retkestä. Paikka on perheemme erityisessä suosiossa, sillä se sijaitsee kävelymatkan päässä kotoamme ja miljöö niin aikuisia kuin lapsiakin lumoava! Fillaroimme pikkutytön kanssa paikanpäälle ja nautiskelimme uskomattoman ihanasta kesäillasta eväitä syöden ja tarjontaa katsastaen. Tyttö kiipeili puissa, silitti lampaita ja vasikoita, keinui vanhan ajan keinussa, ihastui puuhevoseen ja puujalkoihin - ja minä tietysti kyttäsin kaikki vastaantulevat kukkapenkit ja torstaina paikalla olleen taimitorin. :-)

Ja ihastelun rinnalle hieman vakavuuttakin ja  tähän väliin päivän saarna:

Kuralan Kylämäen kohtalosta on käyty jo vuosikausia jos jonkinlaista jaahinkia. Milloin kohdetta ollaan  yksityistämässä ja milloin muuten vain iskemässä lappua luukulle. Kuitenkaan ei ole suurempaa kulttuuritekoa, kuin kulttuurimaiseman ja vanhojen miljöiden suojelu! Kun menneiden polvien kädenjälki näkyy arkisessa maisemassamme, kasvavat ihmiset kulttuuriperintöömme ja historiaamme kiinni täysin toisella tavalla kuin tapauksessa, jossa yksittäisiä esineitä kiikutetaan neljän seinän sisälle lasilaatikkoon ällisteltäväksi. Museotoimintaa mitenkään kuitenkaan sinällään väheksymättä.

Sillä:
"Pienikin tiedonjyvänen omasta rakkaasta kotiseudusta on enemmän kuin kokonainen kultamurikka turhuuden markkinoilta hankittua tyhjänpäiväistä viisautta."
(Siunattu hulluus)

Näkymää kylänraitilta.

"Tuhkalipeää"

Taimitori

Kuka voisi vastustaa minua?

Vieläkö muistatte, miten näitä tehtiin? :-)